maanantai 4. helmikuuta 2013

Koiran ja ihmisen tarina

Mökillä

Tätä ovat monet toivoneet ja tässä se nyt tulee. Tästä tulee pitkä juttu, koska paljon asiaa riittää. Onhan hän sentään meidän perheenjäsen, mun oma iso valkoinen.
Monet ovat luulleet Hessua kultsuksi, mutta hän on rodultaan owczarek podhalanski, "suomennettuna" Puolan vuoristokoira ja lukeutuu laumanvartijoihin. Lisää rodusta voit lukea esimerkiksi täältä. Suomessa on tällä hetkellä noin kolmisen sataa podhalanskia ja koko maailmassakin vain parisen tuhatta, eli rotu on erittäin harvinainen. Hyviä tuntomerkkejä ovat iso tuuhea ylöspäin käyristyvä häntä, vahva, hieman susimainen kroppa ja puhtaanvalkoinen kissankarvamainen turkki.

Koirarannalla kesällä ja talvella

Monet sanovat, että laumanvartija on rodultaan haastava, mutta Hessun kanssa meillä ei ole ollut koskaan minkäänlaisia ongelmia ja tuntuu vaan, että hän on maailman kiltein ja tottelevaisin koira. Mun ei ole koskaan oikein tarvinnut sitä edes kouluttaa, kun se on totellut jo valmiiksi kaiken, mitä sanotaan. Se saa juoksennella ihan vapaana, eikä lähde omille teilleen, odottaa, kun pyydetään ja tulee kutsuttaessa takaisin. Luonteeltaan hän on rauhallinen, mikä onkin rodulle ominaista, hellyydenkipeä, kuten omistajansakin, viisas ja leikkisä. Ehkä mun ja Hessun välinen yhteinen tie, syvä luottamus ja rakkaus on osasyy siihen, miksi hän on luonteeltaan niin "helppo". Me ollaan Hessun kanssa yhtä. Kuulostaa varmaan toisten korvissa naurettavalta, mutta minä sen tiedän.

Hessu ja isosiskoni

Mulla oli ollut aina ollut haaveissa ottaa ihan oma koira, kun muutin pois kotoa ja perheellämme oli silloin Berninpaimenkoira. Se on ollut aina varmaa, että joskus otan koiran ja sen on oltava iso, sellainen, jota voi ottaa kaulasta kiinni ja halata, eikä vahingossa tallaa jalkoihin.
Mä otin Hessun, kun mun silloinen kihlattu petti minua mun silmieni edessä entisen kaverimme kanssa. Yritettiin jatkaa suhdetta, mutta lopulta siitä ei vain tullut mitään, ei tietenkään, koska sellaista asiaa ei voi antaa anteeksi koskaan. Hänellä oli silloinkin jo uusi tyttö kierroksessa, olihan hän päässyt jo pettämiseen makuun. Jos pettää, niin pettää toisenkin kerran. Olin silloin sisäisesti niin rikki ja riekaleina, kuin vain voi ihminen olla. Entinen muutti pois ja minä jäin Hessun kanssa kaksin asumaan ensimmäistä kertaa. Hessu oli silloin puolivuotias. Lenkkeilimme hulluna ja tehtiin aivan kaikkea yhdessä. Se piti mun ajatukset muualla. Hessu oli mun tuki ja turva ja minä hänen.

Juuri tultu kotiin<3>
Väsy iski

Hessullakaan ei nimittäin ollut helppo lapsuus, sillä ostin hänet todella epäilyttävän oloiselta henkilöltä. Koskaan myyjälle ei sopinut, että pääsisimme katsomaan kennelille, vaan aina löytyi joku tekosyy. Lopulta päätimme sopia tapaamisen läheisen huoltoaseman pihaan ja silloin sain Hessun ensimmäistä kertaa syliini. Se oli niin pieni ja arka pallero.
Huomasin heti, että pentu ei ollut ihan kunnossa. Sen turkki oli ohut, kluttuinen ja takussa ja siinä oli kiinni jotain pihkan näköistä tahmaa jokapuolella. Kysyin myyjältä, että oliko pentu kenties riehunut jossain pusikossa, mutta hän vastasi tylysti, että "ei, kun siinä on kynsilakkaa!". Ajattelin silloin, että voi luoja..minkälaisetkohan olosuhteet ovat olleet.. Hessu kävi pesulla ja turkki näytti heti jo sellaiselta, kuin kuuluukin, pehmoiselta ja pörröiseltä, mutta vieläkin aivan liian ohuelta terveeksi pennuksi.



Kävimme eläinlääkärissä ja kuullessaan myyjän nimen, hän varoitti, että sen myyjän kanssa ei kannata olla missään tekemisissä. Kyseessä oli pahamaineinen kenneli, joka oltiin jouduttu sulkemaan terveysviranomaisten käskystä, siellä oltiin lopetettu hevosia ja koiria(owczarek podhalanskeja) huonojen olosuhteiden vuoksi. Tämä myyjä jälleenmyi heidän pentujaan. Ei koskaan vastannut puhelimeen, vaihteli puhelinnumeroa ja asuinpaikkaa ja hänet sai kiinni vain Irc-Gallerian kautta, kyllä, voitteko kuvitella. Kävi myös ilmi, että vaikka myyjä niin väitti, koiraa ei oltukaan sirutettu, kolme eläinlääkäriä tarkisti ja etsi sirua, mutta turhaan ja näin sirutimme Hessun uudestaan. En koskaan myöskään saanut Hessun papereita, mutta sillä ei ole enää merkitystä. Tärkeintä on, että Hessu oli nyt turvassa ja mä aioin hoitaa hänet terveeksi ja antaa tälle koiralle koko sydämeni.
Hessulle oli annettu jo pienenä pentuna aikuisten koirien kuivamuonaa, vaikka maitohampaat eivät olleet tippuneet ja pennuille naput pitäisi aina turvottaa. Kaikenlisäksi aikuisten kuivamuona ei sisällä tarpeeksi pennun tarvitsemia ravintoaineita. Elänlääkäri sanoi, että Hessun nivelkohdat eivät ole tarpeeksi vahvat huonon ruoan takia, joten ruokaan piti lisätä paljon kalsiumia luiden vahvistamiseksi esimerkiksi piimän muodossa. Hessulla oli myös korvien kanssa ongelmia. Hän raapi niitä jatkuvasti ja ihan verille saakka.  Korvista valui haisevaa mustaa eritettä ja verta raapimisen jäljiltä. Pitkän ajan päästä kaikenlaisia ruokajuttuja kokeillessa päädyimme siihen tulokseen eläinlääkärin kanssa, että Hessulla on vehnäallergia ja kun lopetimme kaikenlaisten vehnäruokien syöttämisen, korvatulehdukset loppuivat. Vihdoinkin. Vatsa on vieläkin todella herkkä ja suolisto pysyy tasapainossa syöttämällä raakaravinnoksi naudanmahaa ja kuivanapuja, jotka sisältävät kaikki tärkeät liikkuvan herkkävatsaisen koiran ravintoaineet. Aina täytyy vähän varoa, mitä antaa syötäväksi, ettei tuloksena ole löysä haiseva läjä valkoisella matolla tai oksennusta sängyllä.


Vuosi vierähti, Hessu kasvoi, nivelet alkoivat vihdoin näyttää vahvoilta ja hyviltä ja koira vahvistui, kuten minäkin. Mulla on ollut sellainen olo, että me ollaan Hessun kanssa kasvettu vahvemmiksi ja noustu yhdessä ylös ja tuettu toisiamme niinä vaikeina aikoina. Minä sain lisää itseluottamusta, viisastuin ja vahvistuin sisäisesti ja ulkoisesti. Ja siitä pienestä takkuisesta pelokkaasta rääpäleestä on kasvanut puhdas, terve, rohkea, tuuheakarvainen, ihana, kaunis ja niin kiltti. Maailman paras koira. Mun oma Hessuni. Mä olen niin ylpeä Meistä.:)


46 kommenttia:

  1. Eikä miten ihana postaus<3 Kauheeta kuulla Hessun lapsuudesta, mutta onneksi se pääsi noin hyviin käsiin!:)

    VastaaPoista
  2. Ihana tarina. lukuunottamatta hessun entistä omistajaa ! Seurusteletko tällä hetkellä ? :)

    VastaaPoista
  3. Meinasin alkaa itkeä kun luin tän <3

    VastaaPoista
  4. Voi miten ihana postaus :')<3 Hessu on niin sulonen. Ärsyttää kun tommosia koirakasvattajia on olemassa jotka ei hoida asioitaan niinkun pitäis! Onneks Hessu on sun koira nyt :)

    VastaaPoista
  5. Oi ku ihana postaus, meinas itku tulla ku oma koira tuhisee tossa vieressä :3

    VastaaPoista
  6. Oli pakko päästä heti halimaan omaa koiraa tän kirjoituksen jälkeen<3 Tän kirjoituksen myötä ymmärsin miten tärkee meidän Emppu on mulle. Mä en tiedä mitä tekisin jos mulla ei ois sitä.:( Mua alko itkettää tossa puolivaiheessa tota tekstiä ja nyt mä itken täällä. Onnesta. Siitä miten ihana koira mulla on.<3:)

    VastaaPoista
  7. Apua, mua rupes itkettään kun luin tätä! Pistää niin vihaksi ihmiset, jotka ei pysty hoitaan eläimiä kunnolla, arrrrhhg!!! Mutta on sulla kyllä aivan ihana koira, täytyy myöntää että myös minä luulin kyllä Hessua ensin kultsiksi, jolla on vaan jotenkin pörheempi turkki :D

    VastaaPoista
  8. ihana postaus ! :) Oon kuullu tutuilta monia muitakin ihmeellisiä koiranmyyjiä, mutta ne ei todellakaan vedä vertoja tuolle myyjälle.. Ihmeellistä, että ihmisillä ei ole sydäntä ja järkeä. :/ Mukava, että Hessu on pysyny kuitenki terveenä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä:( En ymmärrä miten joku voi olla niin kylmä ihminen, että tekee tuollaista...
      Kiitos♥

      Poista
  9. Surullinen tarina, jolla onneksi on onnellinen loppu <3 Minullekin tuli tippa linssiin tekstiä lukiessani.. Tiedän itsekin kokemuksesta miten tärkeä tuki, turva ja voimaannuttaja koira vaikeissa tilanteissa voikaan olla! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ♥ Ei sitä turhaan sanota, että koira on ihmisen paras ystävä.:)

      Poista
  10. Ihana tarina! Kiitos kun jaoit tämän. :)<3

    VastaaPoista
  11. Voi Hessua :D Onneksi sait pelastettua Hessun ja annoit rakastavan kodin! =)

    VastaaPoista
  12. Ihana tarina ❤ Voi että haluaisin koiran :) Mut ei oo sen aika vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sen aika vielä koittaa. Itsekin jouduin odottamaan kauan, että sain oman haaveeni toteutettua, mutta parasta, että on sitten hyvät olosuhteet koiraa odottamassa.:)

      Poista
  13. Voi apua, miten ihanasti joku voikaa kirjottaa koirastaan!

    VastaaPoista
  14. Ihana postaus :) Pakko kysyä, että onko sulla ollut vaikeuksia esim. (vuokra-)asunnon löytämisessä kun sulla on tuonkokoinen koira? Nykyään ei tunnu olevan noi vuokranantajat niin suopeita varsinkaan koiria kohtaan. Hessu on söpö!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla ei itseasiassa ole koskaan ollut tuollaisia vaikeuksia, kun olen asunut omistusasunnossa.:) Vuokra-asuntoja, joihin saa ottaa lemmikeitä on kyllä todella harvassa.:/
      Kiitos:) ♥

      Poista
  15. Aivan ihana postaus :) Ja mä ainakin ymmärrän sua täysin tässä tekstissä :)

    VastaaPoista
  16. voi ei, miten ihana postaus ♥ ootte söpöt :) ihania kuvia, varsinkin tuo toiseksi alimmainen sopi hyvin tuohon kohtaan!

    VastaaPoista
  17. Ihana postaus!:) Niin kurja toi Hessun lapsuus:( Mää tiedän muuten niin mistä sää puhut kun puhuit että ootte yhtä, meillä oli ollut koko elämäni ajan koira joka on ollu mulle aina paras kaveri, sellanen luotto joka antaa turvaa aina!:) Mutta kuustoistavuotiaana jouduttiin se toissakesänä lopettaan:(♥ Mää oon ainakin sitä mieltä että koira on ihan ehdottomasti ihmisen paras ystävä!:)

    VastaaPoista
  18. Aivan ihanasti kirjoitit <3 ei tuota itkemättä lukenut <3 mulla myös Jimin kans tosi syvä suhde, se on kans aina tukenut mua vaikeina aikoina ja sille olen kertonut aivan kaiken <3 en antaisi pois mitään yhessä koettuja hetkiä ne todella on auttanut ja lohduttanut ja merkkaa aivan älyn paljon :) Jimi on painanut tassullaan mun sydämeen syvän jäljen jo pienenä ja se on mulla siellä aina <3 Jimi täyttää kesällä 5v ja mä oon kiitollinen kaikista vuosista sen kans ja toivon vielä pitkää yhteistä taivalta <3 ihanaa päivää sinulle ja Hessulle :)

    VastaaPoista
  19. Ohhoh, en varmaan olisi uskaltanut/halunnut ostaa kyseiseltä kasvattajalta pentua, oon niin tarkka siitä että koiralla on alusta lähtien ollut hyvät olosuhteet ja terve pohja sekä mielelle/fyysiselle kunnolle. Lisäksi tuollaiset pentutehtailijat jatkavat toimintaansa niin kauan kuin ihmiset ostavat pentuja heiltä ja se on tuottavaa. :/ Kiva että Hessu on kuitenkin tervehtynyt ja varmasti yksi tärkein asia elämässäsi :) <3

    VastaaPoista
  20. Voi miten ihana tarina :3 Meillä on myös vuosien varrella ollut useita eläimiä ja ne ovat kaikki olleet löytöeläinkodista. Tärkeämpää kuin hieno ulkonäkö on antaa kodittomalle eläimelle hyvä ja lämmin koti :) Onneksi Hessulla on nyt sut ja hyvä paikka sun vieressä :)
    Lempiasiat tässä blogissa on kyllä sun vaatetus ja Hessu! :D

    Stella

    VastaaPoista
  21. Voi miten suloinen Hessu! Ja tosi koskettava tarina. Isot koirat on kyllä ihania, kun niistä saa turvaa ja niitä voi halia oikein kunnolla. :) Meillä on iso musta flätti, enkä voisi enää elää ilman sitä!

    http://diamondsandpearlsbyjulia.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  22. Olin sanomassa samaa kun tuo anonyymi, miten uskalsit ottaa selkeän pentutehtailijan ja huonoista oloista olevan pennun silloinkin kun sen näit :( Pelastaminen niistä oloista juurikin tukee toimintaa. Mutta onneksi Hessu on loppujen lopuksi ollut terve koira ja kaikki mennyt hyvin :) Mulle oma Mila on kanssa maailman rakkain tapaus enkä voisi kuvitellakaan elämääni ilman sitä<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hohhoijaa, pitääkö sun aina kaikkeen kommentoida joteki negatiiviseen sävyyn, niikö olisit itse kamalan fiksu jne.

      Poista
    2. ei sitä enää hyödytä kuuluttaa että voi miten uskalsit ottaa sen jne..

      Poista
  23. oi kun ihana tää tarina(: itse pelastin silloisen poikakaverin kanssa saksanpaimenkoiran joka oli 10 kk ja olisi viety lopetettavaksi. koirani oli pelkkää luuta ja nahkaa ja todella arka :/ mutta arkuutta on saatu pois koirakouluilla sun muilla. Tosiaan koira on ihmisen paras ystävä, ainakin minun. Tuli itselläkin ero ja nyt on enää rakas koirani <3 tuki ja turva <3 maailman kiltein hauva:/ paitsi arka miehiä kohtaan =(

    VastaaPoista
  24. Tää oli tosi ihana ja koskettava tarina <3

    VastaaPoista
  25. Koska kutsut minut kylään? :) Haluun pääsät niin näkemään Hessun ja halaamaan sitä. Omaa koiraa en voi ikinä ottaa kun sen verran allerginen olen :/

    VastaaPoista
  26. Voi kamala ja voi Hessu parkaa.. onneki se olit sinä joka sen löysi, varmasti pelastit sen hengen.. Ihmiset on idiootteja, luulisi suomalaisten ymmärtävän kun tietoa löytyy ihan sikana, mutta ilmeisesti just niiltä ihmisiltä tuntuu puuttuvan se sana sielu. Ihana tarina ja ihana nähdä miten te ootte toisillenne tärkeitä <3

    VastaaPoista
  27. Ei hyvää päivää, sä ihanuus itketät mua näillä koskettavilla tarinoillasi <3 Mitä mun työkaveritkin ajattelee, kun viimeksi eilen paruin sun lauluas ja nyt taas on tällä tytöllä kyynelet silmissä :D
    Ihana kertakaikkiaan tää sun ja Hessun tarina, ootte voittajia! <3

    VastaaPoista
  28. Anniinan blogin kautta tänne eksyin ja voih tämä Hessu! Tulee ihan mieleen meidän Mr J. Usein näkee esim facebookissa kavereiden lemmikeistä kuvia ja niistä ei vaan saa irti sitä mitä omistajat. "ihan kivan näköinen koira, mutta miksi tämmöinen kuva pitää olla"? Hessun ilmeissä ja eleissä on niin paljopn meidän haukkua ettei tosikaan.
    Iski ihan mieletön ikävä, vaikka vasta vajaa tunti sitten kotoa lähdin :D

    Kurja, että Hessun alkutaival on ollut mitä on, mutta ihana oli tätä tarinaa lukea.
    Toivottavasti Hessusta saadaan lisää postauksia :)

    Katselin tuoreempia postauksia, ja siellä ainakin ulkoilet flexin kanssa jota ihailen - ainakaan meillä (vielä) ei hihnakäyttäytyminen ole sillä mallilla, että voisi fexiä käyttää ;) . Millainen Hessun pentu-aika oli ? Oppiko nopeasti sisäsiistiksi ? Hihnakäyttäytyminen?

    VastaaPoista

Kiitoksia paljon viestistäsi.:)

Huom! En julkaise kommentteja, jotka koen liian henkilökohtaisiksi tai loukkaaviksi.