tag:blogger.com,1999:blog-3006695971155453841.post1165115033881161956..comments2023-10-12T11:10:31.549+03:00Comments on Silja`s: Ihana kamala synnytystarinaSilja`shttp://www.blogger.com/profile/04939864445879761878noreply@blogger.comBlogger6125tag:blogger.com,1999:blog-3006695971155453841.post-21157230483245115072020-05-19T19:36:10.441+03:002020-05-19T19:36:10.441+03:00Heippa ja ihana nähdä, että sulta oli tullut viest...Heippa ja ihana nähdä, että sulta oli tullut viestiä!♥ Kyllä siitä onneksi selviää, vaikka silloin ei ehkä juuri siltä tuntuisikaan! Mutta juurikin toi ajatus, että muutkin on selvinnyt, auttoi mua tosi paljon, kun olen tällainen veri/piikkikammoinen ja jouduin tosiaan kestämään aika paljon piikityksiä ja vielä sektionkin.:D Kätilöt ja lääkärit on ihan huippuja ja osaa myös tsempata juuri oikealla hetkellä ja tavalla.♥<br /><br />Kiitos paljon, samaa toivon sinulle ja ihanaa kevättä!♥Silja`shttps://www.blogger.com/profile/04939864445879761878noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3006695971155453841.post-19683100652103049482020-05-19T19:32:17.617+03:002020-05-19T19:32:17.617+03:00Kiitos paljon ihanasta tsemppiviestistäsi ja pahoi...Kiitos paljon ihanasta tsemppiviestistäsi ja pahoittelut, että vastaaminen on kestänyt.♥Silja`shttps://www.blogger.com/profile/04939864445879761878noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3006695971155453841.post-29918766153228331832020-05-19T19:31:42.082+03:002020-05-19T19:31:42.082+03:00Hei!
Kiitos kun kerroit myös tarinasi. Pahoittelen...Hei!<br />Kiitos kun kerroit myös tarinasi. Pahoittelen, etten ole vastannut, mutta meidän tietokoneemme on ollut rikki, enkä saa jostain syystä vastattua omalla nimelläni puhelimen kautta, joten halusin odottaa, että pääsen taas pöytäkoneelle kirjoittamaan.:)<br /><br />Olen samaa mieltä, että neuvolassa ja synnytysvalmennuksessa pitäisi kertoa ja pohjustaa ehkä vielä paremmin, miltä synnytys voi tuntua ja minkälaisia synnytyksiä on olemassa. Tiesin, että synnytys sattuu, mutten voinut kuvitellakaan mitään tällaista. Mutta kaikesta huolimatta olen niin onnellinen, että sain tämän rakkaan pikkuisen maailmaan.♥<br /><br />Ihanaa, että olet saanut kokea noin erilaiset synnytykset ja että viimeisin oli noin nopea ja helppo niin jäi hyvä fiilis kokonaisuudesta!♥ Mä en jotenkaan uskalla edes ajatella tällä hetkellä synnytystä, niin kovat traumat siitä jäi..Mutta tosiaan täytyy jutella lääkärien kanssa, josko sektioon voisi päätyä, jos saamme vielä toisen lapsen.Silja`shttps://www.blogger.com/profile/04939864445879761878noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3006695971155453841.post-72627289531875448862020-04-10T14:46:42.207+03:002020-04-10T14:46:42.207+03:00Hui, sun synnytyskokemus on tosiaan ollut aika ran...Hui, sun synnytyskokemus on tosiaan ollut aika rankka :/ Onneksi kuitenkin loppu hyvin, kaikki hyvin ja sekä ihana pikkuinen että sä ootte kunnossa ♥ <br /><br />Ylipäätään kun ajattelee synnytyksiä ja kaikkea sitä kipua yms niin jotenkin tulee fiilis, että on ihmeellisen ihailtavaa, miten vahvoja me naiset ollaankaan ja mistä kaikesta sitä selvitään. Jos joskus synnytys on ajankohtainen asia mulle niin oon varmasti aika peloissani, jollain tavalla synnytyskammoiseks itseni koen, mutta toisaalta mikspä mäkin en siitä selviäis niinkun niin monet muutkin supernaiset on selvinneet. Esimerkiks just sä :)<br /><br />Kiva oli huomata, että sulta oli tullut pari uutta postausta pitkästä aikaa. Toivottavasti lisääkin on tulossa! Iloista pääsiäistä sinne ja pysykäähän koko perhe terveenä tän koronakriisin keskellä ♥<br /><br />ErikaAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3006695971155453841.post-44902695458719062062020-03-25T09:58:10.213+02:002020-03-25T09:58:10.213+02:00Kiitos kun jaoit tämän. Kuulostaa todella rankalta...Kiitos kun jaoit tämän. Kuulostaa todella rankalta, onneksi palkintona kaikesta oli terve ja ihana pikkuinen <3 tsempit sinne vauva-arkeen :)lillamynoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3006695971155453841.post-28407547392205946312020-03-20T13:52:48.294+02:002020-03-20T13:52:48.294+02:00Hei. Kiitos kun jaoit tarinasi. Kuulosti aika hurj...Hei. Kiitos kun jaoit tarinasi. Kuulosti aika hurjalta. Minulla juuri kuopus kolmeviikkoa vanha ja oli aivan erillainen kuin esikoisen synnytys. Esikoisen synnytys kesti 32 h tuntia ja lopulta autettiin imukupilla ulos. Tikit ja kaikki kipu myös synnytyksen jälkeen tuli itselleni aika shokkina. Olin kuvitellut, että synnytys kipu jää sairaalaan..vaan mites kävi. Tuntui, etten pystynyt istumaan normaalisti kolmeen viikkoon ja tikkejä tuli paljon. Seuraavat kuukaudet synnytyksestä säälin salaa mielessäni raskaana olevia, ajattelin etteivät he tiedä minkalainen helvetti heillä on edessä. <br /><br />Ensimmäiset supistukset alkoivat myös minulla esikoisen kohdalla tosi nopeasti olla voimakkaita, mutta kohdunkaula lyhentyi vain tosi hitaasti. Sairaalassa sain tens-laitteen (ei apua), kokeilla allasta (ei apua, tuli vain kylmä kun piti supistuksen lomassa pukea), ja lopulta kipupiikin lihakseen, mikä auttoi sen pari tuntia jonkin verran. Supistukset alkoivat vuorokauden jälkeen olla jo niin kovia ja minulla voimat jo niin vähissä, kaikesta oksentelusta ja syömättömyydestä johtuen, että epiduraali päätettiin pistää, vaikka olin vain. 2-3 cm auki. Kalvot puhkaistiin ja oksitosiinia annettiin vauhdittamaan tilannetta. Epiduurali tuntui todella taivaalta :D Viiden tunnin jälkeen, aloin tuntemaan ponnistamisen tarvetta ja vihdoin olin täysin auki. Eipä se ponnistusvaihekkaan mennyt, kuin stömsössä. Olin jo niin loppu ja jotenkin lääketokkurassa, että voimat eivät riittäneet enää loppuvaiheessa. Episiotomia tehtiin ja pieni rakas saatiin ulos. Lääketokkurassa vielä vitsailin synnytyksen jälkeen, että mitäs jos vauva olisi ollut lähemmäs 4 kg, ei olisi mahtunut tulemaan ulos. Vauva painoi tosiaan 3 kg. Kätilö vastasi, että luultavasti ei kunnolla. Tämän jälkeen tosiaan ajattelin pitkään, että en halua enää koskaan kokea sitä kipua ja jos toinen tulee, niin sektio. Hieman yli vuosi meni ja viime kesänä aloin odottamaan meidän tyttöä. Alku kuukausina minulla oli välillä jo paineen tunnetta ja tuntui, että nyt kroppa tuntui tietävän mitä tekee. Loppu viikkojen lääkäri käynnillä kohdunkaulakin oli jo lyhentynyt 3 cm, mikä viimeksi taisi olla vielä sairaalaan mentäessä sitä luokkaa. Laskettu aika olisi ollut karkauspäivänä, mutta supistukset alkoivat 26.2 keskiyön aikoihin. Puolituntia siitä, ne alkoivat olla jo 2-3 minuutin välein. Mies soitti vanhempani katsomaan esikoista ja puolikolmen maissa yöllä lähdimme sairaalaan. Huusin aina aaa-aaaa autossa, kun supistus tuli. Parkkihalliin päästyämme piti odottaa supistus ja siitä melkein juosta hissiin. Taas supistus. Itsekkin nojailin kaiteisiin ja toistin vain aaaa-aaaa vokaalia aina supistaessa. Mies ilmoitti meidät osastolle ja nopeasti kätilö tuli. Synnytyssaliin ja katsottiin mikä tilanne..olin jo 6-7cm auki. Kysyttiin haluanko epiduuraalin..kyllä. 10 minuuttia meni lääkärillä tulla ja aloin tuntea ponnistamisen tarvetta hieman. Lääkäri pisti epiduraalin, jonka jälkeen melkein sanoin, että ponnistuttaa. Kätilö katsoi tilanteen ja olin täysin auki. Siitä sitten kylkiasento, miehestä kädestä kiinni ja ponnistamaan. 20 minuuttia ja vauva oli maailmassa. Synnytyksen kesto ensimmäisistä supistuksita 4 tuntia. Toistelinkin vain, että ei minulla voi käydä näin "tuuri", esikoisen kanssa meni 32 h. Erittäin positiivinen kokemus tämä toinen synnytys siis. Voimakkaat kivut myös, mutta kun tietää, että ne johtavat nopeasti lopputulokseen, on niitä helpompi kestää. Onneksi nykyään käsittääkseni saa kirjata tietoihin, että saa helpommin sektion, jos tuntuu, ettei kestä. Kannattaa kuunnellaan mahdollisessa toisessa raskaudessa oloaan ja lääkäri käyntikin antaa hieman viitettä toivonmukaan tilanteesta :) Anne-Marihttps://www.lily.fi/blogit/annemarin-paivat/noreply@blogger.com