Where`s childhood?

Me mietittiin eilen syvällisiä työkaverini kanssa ja puhuttiin omasta lapsuudesta verrattuna nykypäivän lapsuuteen. Kaikki tietenkin riippuu paljon vanhemmista, kasvatuksesta ja ulkoisista tekijöistä.
Puhun itsestäni, kuin olisin vähintään jo 65 vuotias, mutta tämä juttu on täysin totta ja pistää miettimään..

Minulla oli onnellinen lapsuus. Ja sitä toivoisin myös joskus omille lapsilleni.

Viihdyttiin paljon ulkona leikkimässä kaikenmaailman heppa ja maatilaleikkejä, sisällä rakennettiin huoneen lattialle barbitaloja ja käytettiin paljon mielikuvitusta rakennelmissamme. Me ei katseltu videoita paljoakaan saati pelattu minkäännäköisiä tietokonepelejä, koska me ei edes haluttu, oli paljon kivempaa leikkiä, kuin toljottaa telkkaria. Tietenkään virtuaalipelejä ei siihen aikaan paljoa edes ollut, kun tietokoneet ja niiden hienoudet tulivat vasta myöhemmin, mutta siinä mielessä olen vain onnekas, koska niin sen pitääkin mennä. Lapsien täytyisi leikkiä enemmän, eikä pelata tietokoneilla ja räplätä kännyköillä. Useat pienet lapset lopettavat leikkimisen jo aikaisemmin ja alkavat koulussa puhua, kuinka lapsellista ja noloa on leikkiä ja alkavat käyttäytyä, kuin varhaisteinit.

Nykypäivänä ala-asteikäiset pienet lapset kiroilevatkin erittäin paljon. Muistan, kun joskus olin menossa bussilla kouluun ja istuin aamuvarhaisella bussin keskiosassa puoliunessa. Bussi pysähtyi ja otti kyytiin lauman noin eka-tokaluokkalaisia poikia. Pojat juoksivat bussin takapenkeille, bussi jatkoi matkaansa ja minä torkkumista. Yhtäkkiä havahduin hereille, kun kuulin niin räävitöntä kieltä noiden pienten poikien suusta, että oikeasti järkytyin! Minä en tossa iässä edes tiennyt noita asioita, mitä he huutelivat takapenkiltä ja silloin avasin ehkä ensimmäistä kertaa silmäni tälle kaikelle, että mihin tämä maailma on oikein menossa, vaikka itsekin olin vasta teini. Silloin kun olin ala-asteikäinen, en kuullut koskaan kenenkään sanovan paskaa pahempaa sanaa. Oikeasti.

Jos olette huomanneet, pienet tytöt puetaan nykyään aikalailla aikuisten vaatteisiin ja jotkut vaatteet ovat mielestäni jopa sopimattomia pienelle lapselle. Liian avonaisia ja jopa seksikkäitä. Miksi pienen tytön täytyy alkaa käyttämään sellaisia vaatteita jo lapsena? Nykyään pidetään lapsien kauneuskilpailuja ja opetetaan tällätavoin lapset jo varhaisessa vaiheessa nykypäivän pinnalliseen ja seksistiseen maailmaan. Sitten ihmetellään, kuinka ala-asteikäisillä tytöillä voi olla anoreksiaa, itsetuhoisia ajatuksia ja huono käytös?
Eräs asiakkaani jutteli eräänä päivänä, kuinka hänen 10-vuotias tyttönsä oli sanonut äidilleen, ettei kehtaa liikkua tämän kanssa, kun on pukeutunut niin rumasti eikä ole edes meikannut. Siis mitä?!!? 10-vuotias???

Ja sitten vielä kouluista. Pieniä kouluja on lopetettu paljon ja niistä kaikista yritetään päästä eroon. Suuria kouluja suositaan ja puhutaan vain, kuinka säästetään opetuskuluissa jne. Ovatko nämä päättäjät katsoneet asiaa lainkaan näiden oppilaiden kannalta? Pienissä kouluissa opetus on intensiivisempää, lapset oppivat helpommin, ongelmat huomataan helpommin, oppilaat rentoutuvat pienessä ryhmässä helpommin, oppilaita on helpomi auttaa, koska opettaja saa jokaisen oppilaan kanssa rakennettua jonkinlaisen sillan. Lapset luovat myös toisien lasten kanssa hyvän kaverisuhteen ja ovat iloisempia. Kiusaamistakaan ei esiinny niin paljoa, saati ollenkaan. Listaa voisi jatkaa vielä loputtomiin, toisin, kuin suurkoulujen, joissa opettajat eivät pääse edes tutustumaan oppilaisiinsa, koska oppilaita on niin paljon.

Näistä asioista se pieni ihminen alkaa imemään itseensä vaikutteita ja lopputulos aikuisena on jotain aivan muuta, kuin mitä oikein odotettiin.
Nämä asiat järkyttävät ainakin minua todella paljon. Maailmanmeno on oikeasti menossa aivan väärään suuntaan tällätavoin.. Mutta minkäs teet?