Naked Truth

Täälläkin tartuttiin Tyyliä metsästämässä Veeran Naked Truth -haasteeseen.

Tätä ei varmasti moni tuttuni olisi uskonut minun joskus tekevän, sillä viihdyn paremmin laittautuneena. En tunne olevani kaunis ilman meikkiä, mutta kyllä tämä menee. Kuitenkin näin vanhemmiten olen huomannut, että mua ei todellakaan enää haittaa olla joskus meikittä tai vähän vähemmällä pakkeloimisella liiketeessä(edes töissä). Ripsienpidennys tosin on auttanut paljonkin mua siinä suhteessa, että silmiin en tosiaan laita joskus ollenkaan meikkiä, paitsi kasvoille meikkivoiteen, puuterin ja kulmiin kulmakynää, koska mun kulmakarvoista häipyy väri kesken kaiken, niinkun kuvasta hyvin huomaakin.. Mulla on todella vaaleat ripset ja kulmakarvat luonnostaan ja näytän aika värittömältä ilman minkäänlaista korostusta.

Voitteko kuvitella, että joskus en pystynyt lähtemään yhtään minnekään ilman meikkiä. Varsinkin yläaste ja lukio -iässä mulla oli todella huono itsetunto johtuen mm. siitä että kasvojeni iho ei ollut kauhean hyvässä kunnossa silloin ja pitihän se sitten peittää pakkelilla(huhheijaa muuten niitä pandasilmiä ja meikkivoiteen määrää..). Nykyäänkin näppyjä tulee silloin tällöin, mutta eipä ne ole kauheasti haitannut enää menoa. Muistan joskus, kun itkua väänsin kotona, enkä halunnut lähteä kouluun, kun mun naama oli täynnä näppyjä ja samaan aikaan rutikuiva, jolloin näppyjä kuivattavat ainesosat pesuaineissa vain pahensivat asiaa ja iho lohkeili ja näytin mielestäni ihan hirviöltä. Sen kyllä sanon, että jos mun lapsilla tulee tulevaisuudessa olemaan samaa ahdinkoa, kuin silloin itselläni, niin autan heitä kaikin voimin pääsemään siitä yli. Mä kärsein siihen aikaan hirveästi siitä enkä tuntenut oloani mukavaksi, kun aina piti peitellä. Onneksi nyt elämä on muuttunut siinä suhteessa helpommaksi. Tällaisia me ihmiset ollaan. Ei todellakaan täydellisiä.