Jealous

Aion jälleen kerran avautua..näin keskiviikkoillan hämärissä Sinkkuelämän jälkeen. Olo on kuin Carriella, kun oikeen alkaa näitä asioita pohtimaan! Pakko purkaa omia ajatuksia ja koen tämän hetken ja tämän paikan nyt juuri sille sopivaksi. Mutta siis asiaan..Tämä liittyy jälleen kerran siihen asiaan, josta viimeksi avauduin.

Mua on varsinkin viime aikoina mietityttänyt sellainen asia, kun useat naiset inhoavat toisiaan, vaikka eivät välttämättä edes tuntisi. Hyvä esimerkki: Näet todella kauniin, suurinpiirtein saman ikäisen naisen kaupassa ja hän on pukeutunut kalliisiin hyvännäköisiin merkkivaatteisiin..virheettömät kasvot, hiukset, kroppa ja vatteet näyttävät täydellisiltä hänen päällään ja samalla, kun silmäilet häntä, olosi rapistuu rusinaksi lattialle ja tunnet itsesi rumaksi, lihavaksi ja niin juntiksi. Vihaat häntä. Miksi näin on? Yleensä tämä johtuu kateudesta, mustasukkaisuudesta, huhuista.. Mutta mikä on oikeasti typerämpää, kuin arvostella ja tuomita ihminen, jota ei tunne?

Itsellänikin ilmenee välillä tällaisia tuntemuksia ja myönnän, ne johtuvat ainoastaan kaikki edellämainituista asioista. Mutta näin "vanhempana" on jotenkin kasvanut..ainakin koen asian niin, kun olen alkanut ajattelemaan vähän eri tavalla, kuin nuorempana. Jos näen kauniin ihmisen, en heti tuomitse häntä pinnalliseksi ja ilkeäksi "horoksi". Kateus voi iskeä, mutta miksi kadehtia olemalla ilkeä, kun voi kadehtia olemalla kiva? Varsinkin asiakaspalvelutyössä olen huomannut, että tosi monet kauniit naiset voivat olla todella mukavia ja herttaisia ihmisiä! Itse olen ainakin halukkaampi tutustumaan tällaiseen henkilöön ja yrittää olla kaveria, kuin puhua paskaa selän takana tai haukkua ulkonäköä tai muuta, kun se ei edes pidä paikkaansa.

Tietysti löytyy ikävä kyllä niitäkin, jotka oikeasti ovat itsekkäitä ja pinnallisia ja ovat vähän liiankin tietoisia omasta kauneudestaan ja sillä tavalla ovat myös ilkeitä toisille, mutta muistakaa, että pinnalliset ja itserakkaat ihmiset voivat olla keitä tahansa ja minkänäköisiä tahansa.

Kaikkien ihmisten kanssa ei tietenkään voi tulla toimeen, sehän on sanomattakin selvää, mutta silloin pitää vaan olla hiljaa ja vetäytyä näiden ihmisten seurasta pois. Ei tarvitse tehdä siitä elämää suurempaa numeroa. Maailma on just ihana paikka, kun on erilaisia ihmisiä.

Ja pakko lainata Mungolifen Annan vanhasta blogista nämä lauseet, jotka hän on niin osuvasti kirjoittanut! Tää on täysin, kuin mun suusta juuri sanottua, kiitos Anna näistä<3:

"Se, että voi sanoa toiselle ihan kaiken mitä ajattelee, myös sen negatiivisen. Eikä ikinä tarvii pelätä, että se toinen ihminen ei enää rakasta. 

Manipulaatoin ja pelon varaan rakentuvat ystävyyssuhteet on varmaan jokaselle tuttu kuvio. En oo koskaan ymmärtänyt ihmisiä, joiden pitää rakentaa omaa hyvinvointiaan niin, että talloo toisen päällä. Mun elämässä on ollu parikin sellasta itsekästä kusipäätä, joita oon pitäny ystävinä, ja joita nyt arvostan yhtä paljon kun sittisonniaisia. Nää ihmiset on hauskoja, mukavia ja kaikin puolin kaveri-ainesta, mutta jossakin vaiheessa niistä kuoriutuu ihan uusia ulottuvuuksia. Sellaisia, joilla halutaan omaa egoaan pönkittää ja hallita ystäviä. Olla ystävyyssuhteissa kuin jossakin armeijakokoonpanossa. 

Luulisi, että sellainen "en oo enää sun kaveri, jos teet näin" -henkinen meininki jää ala-asteelle, mutta valitettavasti sitä kohtaa reilusti yli kahenkympin olevissa ihmisissä. Mä olen kerran kuullut lauseen "Aha, no, me ei selkeesti voida olla samaa mieltä tästä asiasta, niin ehkä on parempi, ettei me olla ystäviäkään". Eli suomeksi, jos en ole kanssasi samaa mieltä, niin me ei olla ystäviä? Hyvä, mä en halua ystävää, joka ajattelee noin!

Ystävyden rikkaus on erilaisissa mielipiteissä, siinä, että ollaan eri mieltä ja väitellään asiasta, mutta, että kahta ihmistä yhdistää joku suurempi ku se, onko pinkki kivempi väri kuin sininen. Ja kaikki tuollaiset hetket opettavat arvostamaan niitä oikeita ystäviä vielä vähän enemmän. Älkää siis luovuttako!:)

Tosiasia on, että mielipiteet ei koskaan voi olla yhteisiä, ne on omia. On ihmisiä, jotka jakaa samoja, ja nitä jotka ei jaa mun mielipiteitä. On asioita, joissa mun läheisten on oltava samalla aaltopituudella (pettäminen, lojaliteetti, elämän tietyt arvot jne.), ne ns. isot kuviot. Ja sitten kun ollaan muuten samalla aaltopituudella niin ne miljoona pikkujuttua voi olla erilaisia.

Jokainen ystävyyssuhde vaatii työtä ja panostamista. Jokaisessa ihmisessä on piirteitä, jotka ärsyttää. Niistä on päästävä yli. No hei, toi nyt tekee noin, mäkään en ole täydellinen. Piste.

Oikea ystävä on sellainen, joka on lämmin. Tunteet pinnassa, ja sellainen, joka on tukenasi sataprosenttisesti tai antaa huutia samalla tasolla. Sellainen, joka elää sun kanssa kaikki hetket ja on täysin mukana kaikessa, eläytyen ja ymmärtäen, että mikä tapahtuu sun elämässä, tapahtuu myös sille. Se, joka itkee sun kanssa ja nauraa sun kanssa. Joka paijaa ku tarvii ja joka huutaa ku tarvii. "

Mun tekis niin mieli huutaa noi kaikki lauseet ihmisten ilmoille juuri nyt...ärsyttää niin paljon!

Jos toisen ihmisen läsnäolo tai blogi tai mikä tahansa juttu ei miellytä, niin miksi vitussa siitä täytyy jauhaa eikä voi vaan antaa kyseisen henkilön olla rauhassa. Miksi täytyy välttämätää tulla aukomaan päätään toiselle, kun ei selvästikään tiedä asioista yhtään mitään? Miksi täytyy olla niin typeriä ihmisiä? 

A real friend is hard to find, difficult to leave and impossible to forget.