MINÄ OLEN VOITTAJA AINAKIN TÄNÄÄN

Olen viettänyt eilen jälleen unettoman yön vatvoessani asioita, jotka painavat mieltäni. Mä olen luonteeltani sen verran herkkä ja syvällinen, että joskus pienimmätkin asiat, joissa toinen ihminen saattaisi kohauttaa vain olkiansa, jäävät mieleni sopukoihin mietityttämään pitkäksi aikaa. A yritti mua eilen rauhoitella sanomalla, että unohdat nyt vaan ne kurjat asiat, mutta mä en vain pysty tekemään niin. Mun täytyy saada käsitellä ja saada hoidetuksi se mieltä painanut asia pois alta niin, ettei se enää jatka kummittelua.

Mua inhottaa ylikaiken sellainen asia, kun aletaan puhumaan pahaa tuntematta ihmistä ja spekuloidaan kaikenmaailman asioita, vaikka ei tietäisi tästä toisesta ihmisestä ja sen elämästä yhtään mitään tai vain ja ainoastaan pintapuolisesti ja mikä oikeus kenelläkään on ylipäätään alkaa ruotimaan kenenkään ihmisen asioita netissä?

Elämässämme tapahtuu tällä hetkellä todella paljon isoja asioita ja välillä tuntuu, ettei aika riitä kaikkiin sillä toivomallaan tavalla.

Rakennamme omakotitaloa ja joka päivä pähkäillään pintamateriaaleja, sisustusta ja yleisesti talon valmistumista. Menemme naimisiin ensikesänä ja olen tehnyt hääpaikkavarausta, jossa myöskin kesti luvattoman pitkään, ennenkuin saimme huokaista helpotuksesta ja kuulla, että saimme haluamamme paikan haluamaamme päiväksi. Suunnitellut häihin ruokaideoita, koristeita, ohjelmaa, miettinyt yleisesti avioliittoa ja elämämme hyvin tärkeätä päivää. Olen murehtinut Hessun sairastamista, kun mikään lääke ei tunnu tehoavan ja huoli jatkuu niin kauan, kunnes saamme hänet taas täysin terveeksi. Haluaisin myös nähdä ystäviäni ja viettää hauskoja iltoja heidän kanssaan. Yritän ottaa kaikkia kavereitani ja ystäviäni tasapuolisesti huomioon ja olla läsnä, mutta se on oikeasti yllättävän haastavaa. Yritän myös päivitellä tätä blogia sekä rakennusblogiamme, jotka ovat jääneet välillä ihan hunningolle sen takia, että karsin menoja ensin tietysti sieltä, mistä voin ensiksi luopua. Kohta alkaa töissä ne kiireisimmät ajat, jolloin voisin melkein ottaa makuupussin kainaloon ja jäädä työpaikan lattialle nukkumaan ja vastaanottamaan seuraavaa hulinapäivää. Sekä yritän panostaa tietysti tärkeimpään eli parisuhteeseemme, antaa tukea A:lle varsinkin nyt rankkana rakennusaikana ja tietysti aina, kun hän tukeani tarvitsee, olla läsnä, rakastaa ja huolehtia kodistamme. Tähän kaikkeen ynnätään vielä ne unettomat yöt, hartijakivut ja se kamala mahatauti, mikä siirtyi nyt vuorostaan A:lle. Voitte kuvitella, että tämä kaikki ei todellakaan ole helppoa!

Kaikesta tästä ihanasta ja kamalasta huolimatta, yritän ajatella positiivisesti ja iloita niistä elämän pikkuruisista asioista ja painaa eteenpäin voittajana. Pyydän siis hieman ymmärrystä läheisiltäni, ystäviltäni, sekä täältä bloginkin puolelta, etten ehkä ole tästä syystä aina ihan 100% mukana kaikissa asioissa ja pysytte tukenani, vaikka välillä tuntuu, ettei nallekarkit menisikään aina ihan tasan. Ja ne ihmiset, jotka eivät tätä elämäntilannettani ymmärrä, saavat olla minun puolestani ymmärtämättä, mutta en toivo heidän myöskään kuuluvan elämääni.
Tälle tiistaille pienoinen avautuminen.. Tuntui, että oli pakko vähän avata silmiä joillekin ihmisille, jotta se  tuntematta tuomitseminen/tuomitseminen jäisi seuraavalla kerralla ensin harkintaan tai kokonaan pois.

Minä olen voittaja ainakin tänään
Joten turha on urputtaa
Minä olen voittaja ainakin tänään
Joten turha on ruikuttaa
Toiset sanoo mulle että musta ei oo mihinkään
Ei mua paljon haittaa enkä edes tahdo miellyttää
No se on sitten voivoi jos en ole beibi susta in
Mut miksi silti luulet että kaiken tiedät paremmin
Minä olen voittaja ainakin tänään
Joten turha on urputtaa
Minä olen voittaja ainakin tänään
Joten turha on ruikuttaa
Toiset sanoo mulle sinä olet ylpee vittupää
No nehän ei voi tietää että mäkin joudun nöyrtymään
Liian paljon paskaa sitä aina joutuu nielemään
Liian monta kertaa täytyy turhaan yrittää

APULANTA - MINÄ OLEN VOITTAJA