It`s very cold outside

Argh. Arvatkaa kenen auto ei lähtenytkään käyntiin töistä päästessäni. Auto poloinen oli niin umpijäässä, kuin olla voi ja yski vaan.. En tainnut olla ainoa, kenen auto ei tänään lähtenyt käyntiin. Työkaverini joutui aamulla polkemaan pyörällä töihin ja parkkipaikoilla näkyi autoja konepellit auki. A lähti ajamaan kaupunkiin antamaan virtaa omasta autostansa, onneksi mun pikkuauto lopulta sitten hurahti käyntiin ja sain ajettua sen kotiin. Ehkä se pelästyi, kun uhkasin hinaajalla..

Mekin uhattiin A:n kanssa eilen paukkupakkasta ja kerrospukeutumisen jälkeen lähdettiin kauppaan ostamaan hedelmiä ja vihanneksia. Saatiin yhtäkkiä inspis kokeilla uusia makuyhdistelmiä mehustimella ja kaapit ammottivat tyhjyyttään. Kaikki muut kaupat olivat eilen loppiaisen vuoksi kiinni, mutta yllätykseksemme Cittari oli auki.

Kierreltiin kaupassa ihan huviksemme kenkäosastokin läpi ja mun silmät kiinnittyi yhteen kauniiseen kenkäpariin, joka roikkui ainoana kappaleena -30% alerekissä. Tällaisia maiharin näköisiä sirompia kenkiä olin etsinyt jo pitkään.. Oikeaa kokoakin vielä! Ja mukavat jalassa.. Kengissä ei ollut hintalappua, joten jätin kengät haikein mielin roikkumaan takaisin rekkiin... Mutta sitten tuli pakottava tarve kääntyä takaisin, napata kengät kainaloon ja marssia infoon kysymään kenkien lähtöhintaa. Ja mukaanhan ne lähti.

Sisälle laitoin Sievin Gel Comfort -pohjalliset, jotka suojaavat kantapäitä kovilta iskuilta ja lämmittävät myös mukavasti. Näin kovilla pakkasilla en uskalla näitä kenkiä käyttää, vuoraudun vaan kaikkein lämpimimpiin pörrövuorisiin kenkiin tällä hetkellä!

Mä en oo pitkään aikaan ollut kiinnostunut mistään uusista kengistä tai vaatteista, mutta kun se oikea juttu osuu eteen, tiedän, että katuisin pahasti, jos en sitä silloin ostaisi. Harvoin ostan mitään ihan hetken mielijohteesta. Jo pienenä äitinikin kehui sitä, että jos jotain joskus halusin, se tuli oikeasti tarpeeseen ja käytin vaatteen loppuun asti. Myös luopuminen on tietysti tärkeää. Jos huomaa, ettei jotain käytä, sen aika on ohi. Huomasin vain harmikseni, kun pidettiin marraskuussa kirpparipöytää, että vaatteet liikkuivat todella huonosti eteenpäin. Blogikirppistäkin olen ajatellut, mutta olen suoraan sanottuna todella laiska tekemään postipaketteja ja ravaamaan postissa, joten hautasin ajatuksen heti. Me ajateltiin ottaa kirppispöytä ehkä taas ensi kuussa, täytyy toivoa, jos silloin vaatteet menisivät kaupaksi paremmin, kun mennään kuitenkin pikkuhiljaa jo kevättä päin(kö?).:)

Nyt on kyllä niin kylmä, että kirjoittaminenkin alkaa olemaan haastavaa! Taidan ottaa pitkän lämpimän suihkun ja mennä lojumaan saunanlauteille..vai pitäisiköhän jäädä sinne suorista ihan nukkumaan?