Ahdistus

Tuun nyt kertomaan yhdestä ikävästä asiasta, josta oon kärsinyt jo useamman vuoden ajan. Asiakaspalvelutyössä varsinkin naiset saavat varmasti jossain kohtaa kokea jos jonkinlaista häirintää, joista useimmat ovat onneksi sellaisia toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos -tyyppisiä. Valitettavasti on olemassa myös sellaista häirintää, joka saa ihokarvat nousemaan pystyyn ja hyvin ahdistuneen olon.

Tää ikävä asia on sellainen, että olen saanut työurani aikana muutaman "seuraajan", joiden läsnäolo on saanut oloni todella epämukavaksi töissä ollessani. Nämä seuraajat ovat tavallaan harmittomia, mutta koen nämä tilanteet hyvin ahdistavina, sillä asiakaspalvelijana en pääse tilanteesta karkuun millään tavalla ja joudun kohtaamaan heidät päivittäin. Asiakaspalvelijan on hymyiltävä ja oltava ystävällinen jokaiselle asiakkaalle ja edustettava omaa työpaikkaansa, mutta näiden tapausten myötä olen tullut ajatelleeksi, että pitäisikö minun muuttua jotenkin töykeämmäksi heille, jotta saisin olla rauhassa. Nämä seuraajat eivät varsinaisesti tee mitään "väärää", jotta voisin tehdä heistä ilmoituksen ja päästä heistä tällä tavoin eroon. Eivät ehdottele, käy käsiksi, puhu rivoja ja lähtevät pois asiakkaan tullessa, mutta tekevät olostani todella ahdistavan. Kerron nyt muutaman esimerkkitapauksen, niin ymmärrätte, mitä tarkoitan..

Edellisessä työpisteessäni ollessa sain ensimmäisen seuraajani, joka tuli liikkeeseemme joka ikinen päivä. Ei suostunut ottamaan palvelua muilta, kuin vain minulta eikä tullut edes koko liikkeeseen sisälle, jos näki, etten ole paikalla. Katseli vain intensiivisesti ohi kulkiessaan. Hän ei  kuitenkaan ostanut mitään, vaan halusi vain kiertää kanssani jokaisen hyllyn läpikotaisin ja saattoi olla liikkeessämme päivittäin jopa yli tunnin verran etsien tyttöystävälleen lahjaa. Aluksi tämä oli sellasta, että heitettiin paljon huumoria työkavereiden kanssa tästä, mutta alkoikin hyvin pian ahdistamaan.

Kerran hän toi minulle suklaata, josta kieltäydyin kohteliaasti. Seuraavana päivänä hän ostikin yhtäkkiä meiltä korun, jonka sanoi menevän tyttöystävälleen. Taas seuraavana päivänä hän ilmestyi, ojensi minulle korun ja sydämenmuotoisen pahvirasian, jossa oli suklaata ja pyysi minua paketoimaan rasian kauniisti. Samalla hän kuitenkin pyysi minua treffeille?? Kieltäydyin kohteliaasti ja seuraaja jatkoi normaaliin tapaansa asioimista liikkeessämme.

Kerran eräänä päivänä lähdimme samaan aikaan työkaverini kanssa töistä, vaihdettiin parkkipaikalla moikat toisillemme ja mä jäin autooni vielä naputtelemaan puhelimella tekstaria ennen lähtöä. Työkaverini soitti mulle aika pian lähtönsä jälkeen ja sanoi vähän hätääntyneellä äänellä, että kato ketä on sun autoa vastapäätä. No siellähän se seuraaja istui autossansa ja katseli minua! Mä pelästyin tota tilannetta ihan hirveästi ja mietin jo että täytyykö mun lähteä ajamaan jotain kiertoteitä kotiin, ettei se vaan seuraa ja saa tietää missä asun. Aloin olemaan sekä töissä että kotona ulkoillessani tosi vainoharhainen ja pälyilemään ympärilleni. Jokaisena työpäivänä ahdisti, että koska hän ilmestyy taas.

Kun vaihdoin työpisteeltä toiselle pisteelle töihin, mulle tuli helpotus, etten näkisi tätä tyyppiä enää, mutta kuinkas kävikään... sain kimppuuni toisen samankaltaisen seuraajan. Joka ikinen päivä hän tulee, eikä jää esimerkiksi juttelemaan muille työkavereilleni, vain ja ainoastaan minulle, kuten tämä edellinenkin seuraaja. Kiertelee liikkeemme ympärillä, kuin haikala ja hyökkää heti, kun näkee minun olevan töissä. Kerran olin järjestelemässä kaappeja ja kääntyessäni ympäri, tyyppi seisoi mun selkäni takana. Tän tapauksen jälkeen mulle tuli taas se sama ahdistus, mikä oli edellisessä työpisteessäni. Yritän olla hänelle mahdollisimman kylmä, vastata vain pakollisiin kysymyksiin ja jatkaa omia töitäni, kuin hän ei olisikaan siinä, mutta se ei tunnu auttavan. Eräs kerta viime viikolla seuraajan tullessa työkaverini meni kysymään tarvitsisiko hän apua. Pari sanaa vaihdettuaan hän lähti pois, mutta tuli takaisin, kun näki minun olevan taas kassalla. Tämä aikaisempi seuraaja taas on kierrellyt viimeaikoina meidän muita työpisteitämme läpi. Koskaan hän ei tule liikkeisiin asti sisälle, kävelee vain ohi katsellen myymälään. Viimeksi onnistuin olemaan ison tolpan takana piilossa, kun hän käveli meidän liikkeemme ohi, jolloin hän ei nähnyt minua ja hyvä niin.
Meiltä on poistettu myyjien nimet kuiteista, sillä muutamat asiakkaat ovat onkineet nimen perusteella myyjien puhelintietoja. Itsekin sain joskus muutaman häirintäsoiton, enkä koommin vastaa enää tuntemattomiin numeroihin.

Nyt ei voi puolustella sillä, että nämä ihmiset ovat vain yksinäisiä ja kaipaavat juttukaveria, sillä miksi he eivät sitten vainoa muita, kuin vain ja ainoastaan minua. En ole ollut heitä kohtaan millään tavalla erilainen, kuin muillekaan asiakkaille, enkä todellakaan lähetä heille minkäänlaisia signaaleja, mitkä viestittäisivät heille, että olisin jollain tavalla heistä kiinnostunut. Ollaan työkavereiden kanssa sovittu, että kun tämä seuraaja ilmaantuu, he tulevat sanomaan mulle esimerkiksi, että "nyt syömään",  tai "nyt olis tällanen homma, jonka voisit tehdä", jos olen loukussa jossain. Näin pääsen jotenkin pois siitä tilanteesta, kun tyyppi tajuaa vihdoin lähteä. Olen kyllä vakavasti harkinnut vartijoille ilmoittamista, sillä en yksinkertaisesti jaksa tätä enää. Pelkän vartijan läsnäolo voisi mahdollisesti pelästyttää seuraajan, mutta sen pitäisi olla muutaman kerran toistuvaa, jotta tajuaisi, ettei tällainen ole sopivaa. Olen lukenut toisten naisten samankaltaisia kokemuksia, koska tiedän, etten ole yksin ongelmani kanssa, mutta valitettavasti näyttää siltä, ettei monikaan ole päässyt seuraajistaan kovinkaan helposti eroon.
Tämmöistä tänään ja valitettavasti jokainen muukin päivä!:)