tiistai 24. tammikuuta 2017

Ahdistus

IMG_9355 Tuun nyt kertomaan yhdestä ikävästä asiasta, josta oon kärsinyt jo useamman vuoden ajan. Asiakaspalvelutyössä varsinkin naiset saavat varmasti jossain kohtaa kokea jos jonkinlaista häirintää, joista useimmat ovat onneksi sellaisia toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos -tyyppisiä. Valitettavasti on olemassa myös sellaista häirintää, joka saa ihokarvat nousemaan pystyyn ja hyvin ahdistuneen olon.

Tää ikävä asia on sellainen, että olen saanut työurani aikana muutaman "seuraajan", joiden läsnäolo on saanut oloni todella epämukavaksi töissä ollessani. Nämä seuraajat ovat tavallaan harmittomia, mutta koen nämä tilanteet hyvin ahdistavina, sillä asiakaspalvelijana en pääse tilanteesta karkuun millään tavalla ja joudun kohtaamaan heidät päivittäin. Asiakaspalvelijan on hymyiltävä ja oltava ystävällinen jokaiselle asiakkaalle ja edustettava omaa työpaikkaansa, mutta näiden tapausten myötä olen tullut ajatelleeksi, että pitäisikö minun muuttua jotenkin töykeämmäksi heille, jotta saisin olla rauhassa. Nämä seuraajat eivät varsinaisesti tee mitään "väärää", jotta voisin tehdä heistä ilmoituksen ja päästä heistä tällä tavoin eroon. Eivät ehdottele, käy käsiksi, puhu rivoja ja lähtevät pois asiakkaan tullessa, mutta tekevät olostani todella ahdistavan. Kerron nyt muutaman esimerkkitapauksen, niin ymmärrätte, mitä tarkoitan..

Edellisessä työpisteessäni ollessa sain ensimmäisen seuraajani, joka tuli liikkeeseemme joka ikinen päivä. Ei suostunut ottamaan palvelua muilta, kuin vain minulta eikä tullut edes koko liikkeeseen sisälle, jos näki, etten ole paikalla. Katseli vain intensiivisesti ohi kulkiessaan. Hän ei  kuitenkaan ostanut mitään, vaan halusi vain kiertää kanssani jokaisen hyllyn läpikotaisin ja saattoi olla liikkeessämme päivittäin jopa yli tunnin verran etsien tyttöystävälleen lahjaa. Aluksi tämä oli sellasta, että heitettiin paljon huumoria työkavereiden kanssa tästä, mutta alkoikin hyvin pian ahdistamaan.

Kerran hän toi minulle suklaata, josta kieltäydyin kohteliaasti. Seuraavana päivänä hän ostikin yhtäkkiä meiltä korun, jonka sanoi menevän tyttöystävälleen. Taas seuraavana päivänä hän ilmestyi, ojensi minulle korun ja sydämenmuotoisen pahvirasian, jossa oli suklaata ja pyysi minua paketoimaan rasian kauniisti. Samalla hän kuitenkin pyysi minua treffeille?? Kieltäydyin kohteliaasti ja seuraaja jatkoi normaaliin tapaansa asioimista liikkeessämme.

Kerran eräänä päivänä lähdimme samaan aikaan työkaverini kanssa töistä, vaihdettiin parkkipaikalla moikat toisillemme ja mä jäin autooni vielä naputtelemaan puhelimella tekstaria ennen lähtöä. Työkaverini soitti mulle aika pian lähtönsä jälkeen ja sanoi vähän hätääntyneellä äänellä, että kato ketä on sun autoa vastapäätä. No siellähän se seuraaja istui autossansa ja katseli minua! Mä pelästyin tota tilannetta ihan hirveästi ja mietin jo että täytyykö mun lähteä ajamaan jotain kiertoteitä kotiin, ettei se vaan seuraa ja saa tietää missä asun. Aloin olemaan sekä töissä että kotona ulkoillessani tosi vainoharhainen ja pälyilemään ympärilleni. Jokaisena työpäivänä ahdisti, että koska hän ilmestyy taas.

Kun vaihdoin työpisteeltä toiselle pisteelle töihin, mulle tuli helpotus, etten näkisi tätä tyyppiä enää, mutta kuinkas kävikään... sain kimppuuni toisen samankaltaisen seuraajan. Joka ikinen päivä hän tulee, eikä jää esimerkiksi juttelemaan muille työkavereilleni, vain ja ainoastaan minulle, kuten tämä edellinenkin seuraaja. Kiertelee liikkeemme ympärillä, kuin haikala ja hyökkää heti, kun näkee minun olevan töissä. Kerran olin järjestelemässä kaappeja ja kääntyessäni ympäri, tyyppi seisoi mun selkäni takana. Tän tapauksen jälkeen mulle tuli taas se sama ahdistus, mikä oli edellisessä työpisteessäni. Yritän olla hänelle mahdollisimman kylmä, vastata vain pakollisiin kysymyksiin ja jatkaa omia töitäni, kuin hän ei olisikaan siinä, mutta se ei tunnu auttavan. Eräs kerta viime viikolla seuraajan tullessa työkaverini meni kysymään tarvitsisiko hän apua. Pari sanaa vaihdettuaan hän lähti pois, mutta tuli takaisin, kun näki minun olevan taas kassalla. Tämä aikaisempi seuraaja taas on kierrellyt viimeaikoina meidän muita työpisteitämme läpi. Koskaan hän ei tule liikkeisiin asti sisälle, kävelee vain ohi katsellen myymälään. Viimeksi onnistuin olemaan ison tolpan takana piilossa, kun hän käveli meidän liikkeemme ohi, jolloin hän ei nähnyt minua ja hyvä niin.
Meiltä on poistettu myyjien nimet kuiteista, sillä muutamat asiakkaat ovat onkineet nimen perusteella myyjien puhelintietoja. Itsekin sain joskus muutaman häirintäsoiton, enkä koommin vastaa enää tuntemattomiin numeroihin.

Nyt ei voi puolustella sillä, että nämä ihmiset ovat vain yksinäisiä ja kaipaavat juttukaveria, sillä miksi he eivät sitten vainoa muita, kuin vain ja ainoastaan minua. En ole ollut heitä kohtaan millään tavalla erilainen, kuin muillekaan asiakkaille, enkä todellakaan lähetä heille minkäänlaisia signaaleja, mitkä viestittäisivät heille, että olisin jollain tavalla heistä kiinnostunut. Ollaan työkavereiden kanssa sovittu, että kun tämä seuraaja ilmaantuu, he tulevat sanomaan mulle esimerkiksi, että "nyt syömään",  tai "nyt olis tällanen homma, jonka voisit tehdä", jos olen loukussa jossain. Näin pääsen jotenkin pois siitä tilanteesta, kun tyyppi tajuaa vihdoin lähteä. Olen kyllä vakavasti harkinnut vartijoille ilmoittamista, sillä en yksinkertaisesti jaksa tätä enää. Pelkän vartijan läsnäolo voisi mahdollisesti pelästyttää seuraajan, mutta sen pitäisi olla muutaman kerran toistuvaa, jotta tajuaisi, ettei tällainen ole sopivaa. Olen lukenut toisten naisten samankaltaisia kokemuksia, koska tiedän, etten ole yksin ongelmani kanssa, mutta valitettavasti näyttää siltä, ettei monikaan ole päässyt seuraajistaan kovinkaan helposti eroon.
Tämmöistä tänään ja valitettavasti jokainen muukin päivä!:)

40 kommenttia:

  1. hui :/ todellakin kannattaa kutsua vartija paikalle noissa, se kutsutaan pienemmästäkin ja tuo menee jo työrauhan rikkomiseen nuo tuijottelut. voipi olla että kyseisellä henkilöllä olisi jokin mielenterveyshhäiriö(?) toivottavasti se lopettaa tuon pian!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä! Todella raskasta miettiä joaikinen työpäivä, että koska se iljetys taas ilmestyy.:(

      Poista
  2. APUA! Toi on oikeasti todella pelottavaa, ei ihme, jos ahdistaa. :/ Toi on siitä kamalaa, kun ne ei tietyllä tapaa vielä ylitä sitä tiettyä rajaa, niin poliisi ei voi puuttua niiden tekemisiin esim. lähestymiskiellon merkeissä. Oikeasti ihan hirveää. Toivon todella, että vanha ei sua löydä ja uusi jättää rauhaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitäpä juuri! Jollain tavalla tuntuu, että kaikki häriköt jollain tapaa tietävät ne "rajat", että mihin vartijat ja poliisit voi puuttua. On kuitenkin ihan laillista kulkea kaupoissa ja jutella ihmisille.. Mutta rajansa kaikella, kun se menee tällaiseksi piinaamiseksi.:( Kiitos tsempistä! ♥

      Poista
  3. Tiedän tismalleen, mille tuo tuntuu... kun olen itsekkin asiakaspalvelutyössä, olen tottakai jokaiselle mukava ja kohtelias, se kuuluu työhöni. Moni vain ei tunnu tajuavan asiaa, vaan luulevat esim. Että flirttailen... monesti on kysytty ulos, mutta olen vastannut minulla jo olevan mies. Tämä on toistaiseksi riittänyt... nyt vain yksi asiakas on alkanut vainoamaan minua ja kutsuu minua prinsessaksi. Koetan hänet nähessä juosta vain karkuun. Kyllä on suoraa sanottuna raskasta juosta omalla työpaikalla karkuun jotakin tiettyä henkilöä. Se, jos olet kaupassa töissä, ei tarkoita että olet vapaata riistaa noin muutenkin. Sanoisin suorat sanat, jos vain tulisivat vapaa-ajalla vastaan. Töissä siihen en valitettavasti pysty. :( tsemppiä siulle! Toivottavasti tilanne helpottaa ja pian!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitos sulle viestistä ja tsemppiä sinnekin!
      Luulen että tällanen tavallaan johtuu siitä, kun kaupassa työskentelevää myyjää on helpompi lähestyä, kuin tuntematonta vaikkapa ulkona. Ärsyttää kyllä, kun jotkut eivät silti tajua, vaikka ihan elekielellä viestittää, ettei se hymy ole mitään muuta, kuin asiakaspalvelua.

      Poista
  4. Hyi että, oikeesti niin inhottavaa ja ahdistavaa tollanen :/ En ymmärrä mitä nää seuraajat tosta saa ja etteikö ne tajua, että miltä toi susta tuntuu. Noh, ihmisiä on tietysti kaikenlaisia ja kaikilla ei kaikki oo ihan kunnossa, joten ehkä ajattelevat asiat ihan eri tavalla. Mun mielestä sun kannattaa ehdottomasti ilmoittaa vartijoille, jospa tosiaan he säikäyttäisivät kyseisen tyypin. Mahdollisesti myös joku vartija, liikkeen pomo tmv vois sanoa suoraa hänelle, että tuo on asiatonta, sillä sun itses ei sitä välttämättä oo kovin helppo tehdä - oot kuitenkin asiakaspalvelijana siellä ja toisaalta itseäni ainakin pelottaiskin sanoa suorat sanat, kun miettisin jos toinen provosoituu/suuttuu siitä jotenkin. Paljon tsemppiä, toivottavasti asia ratkeais pian ja saisit olla rauhassa työpaikallas ja nauttia työstäs, jokaisella on siihen oikeus! ♥

    Erika

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta!:( Kyllä sen on huomannut, että nää seuraajat on hieman sellasia "reppanoita". Yrittävät sitten kaikin keinoin iskeä kaupan myyjiä, kun eivät muita naisia pääse helposti lähestymään. Mutta niin ahdistavaa! Normaali ihminen, joka olis ihastunut kaupan myyjään toimis niin, että pyytäis treffeille ja tyytyis siihen, jos sille sanois nätisti, että ei kiitos. Nää seuraajat tuskin tajuais kyllän ja ein eroa.:/ Tollanen vaaniminen vaan ahdistaa!

      Kiitos tsempistä! ♥

      Poista
  5. Onpa ikävä kuulla, että olet joutunut tällaisen toiminnan kohteeksi! Kenenkään ei pitäisi joutua tuntemaan oloaan päivittäin ahdistuneeksi työpaikallaan. Mun mielestä kuulostaa ihan järkevältä pyytää vartijoilta apua tähän tilanteeseen. Jospa seuraajasi ymmärtäisi, että moinen käytös ei ole toivottavaa.
    Tsemppiä Silja! ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempistä Annika!♥ On tää kyllä joo pidemmän päälle todella raskasta, kun jokapäivä joutuu miettimään koska se taas ilmestyy, huoh. Eilen kerroin tästä asiasta vartijoille ja lupasivat ilmestyä paikalle pari kertaa aina seuraajan ilmestyessä, josko se tosiaan riittäisi pelästyttämään, toivon ainakin kovasti.

      Poista
  6. Järkyttävää! Meni kylmät väreet ja lopulta tuli ihan kyyneleet silmiin, kun luin tuota tekstiä. En yhtään ihmettele, että koet ahditusta... itselleni työpaikalle meneminenkin voisi tuottaa jo tuskaa tuollaisessa tilanteessa. Eikö esimiehesi voi mitenkään puuttua tuohon? Itse olen sihteerinä virastossa, enkä ole osannut kuvitellakaan, että asiakaspalvelussa voisi kohdata jotain tuollaista. Paljon tsemppiä ja toivottavasti tilanne helpottaa!

    -Laura-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ihana tsempistäsi♥♥

      Kaikenlaisia ihmisiä sitä kyllä tapaa tässä työssä, mutta tää on kyllä jotain todella inhottavaa.:(
      Eilen menin nyt sitten vihdoin kertomaan vartijoille ja he lupasivat ilmestyä paikalle, kun tämä seuraaja saapuu taas, jos se riittäisi pelästyttämään hänet. Jos hän edelleen ilmestyy jatkuvasti, niin silloin vartijat voivat kyllä jo puhuttaa, että nyt vois jättää työrauhan myyjille!
      Toivon niin, että pääsisin jo tästä tilanteesta eroon.

      Poista
  7. Mun ystävällä on samankaltainen tilanne, hän myös asiakaspalvelija. Ehdottomasti kerrot johonkin niin, että vartijat tulevat avuksi, näin ystävänikin teki, ja hänen olonsa helpottui suuresti. Eikä siihen ilmoitukseen tarvitse, että olisi tapahtunut jotain, vaan tuo riittää, että su ahdistaa! Ja varmasti ahdistaakin, tuollainen käytös ei ole yhtään normaalia eikä kenenkään tarvtse sitä sietää!❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos♥♥
      Tää on kyllä ihan totta, että se riittää, että ahdistaa! Kerroin eilen tästä nyt vartijoille. Toivotaan, että tyyppi vihdoin tajuaisi, ettei hänen seuransa todellakaan ole toivottavaa.

      Poista
  8. Voi itku, kuulostaakin jo niin ahdistavalta! :( Olin aiemmin rakennusmestarina isolla kerrostalotyömaalla. Vaikka siellä lähes kaikki miehiä olivat, olen saanut olla aikalailla rauhassa. Toki kun tutuksi jengin kanssa tulee, niin sitä jutustelee sitten niitä näitä työasioiden lomassa. Niinpä sitten sain kimppuuni ulkomaalaistaustaisen hissiasentajan. Hän kertoi perheestään ja esitteli kuvia kotimaastaan ja siellä olevasta asunnosta, jota hän oli hartaasti ja hienosti remontoinut. Hän kertoili myös harrastuksistaan ja kohta hän jo pyyteli minua mukaansa. Lisäksi hän halusi esitellä minulle pääkaupunkiseutua, sillä olin vasta tänne muuttanut. Tietysti kieltäydyin näistä. Eräs viikonloppu hän sitten soitti minulle työpuhelimeen ja kysyi, voiko viedä minut syömään kreikkalaiseen ravintolaan. Tämä vieläpä niin, että olin viikonlopun yksin kotosalla. Näiden jälkeen en enää jutustellut tälle tyypille niitä näitä ja muistaakseni tein selväksi, että en ole hänen kanssaan menossa yhtään mihinkään ja että olen kihloissa mieheni kanssa, joten se siitä. Onneksi hän sitten lopetti "treffeille pyytämisen" ja asiasta voitiin myöhemmin vähän vitsaillakin. Ei tämä kuitenkaan niin ahdistavaa ollut kuin nuo sinun stalkkerisi ja tästä onneksi selvittiin hyvin. Ihmettelen vain koko juttua, sillä tuo tyyppi kertoi kotimaansa kulttuurista, miten siellä naisia arvostettiin ja miten perhe oli tärkeä, mutta silti hän olisi lähtenyt kanssani treffeille. Kumma tapa arvostaa omaa vaimoaan. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh,oot ollut myös tosi inhottavassa tilanteessa, mutta onneksi se mies lopulta ymmärsi! Oon muuten myös huomannut tuon, että useat ulkomaalaiset miehet yrittävät hirveästi tuollaisella höpöttelyillä saada nainen ihastumaan ja arvostamaan häntä, mutta kaikkipa eivät onneksi lankea tollaseen! Ja tosiaan, vaikka olis perhe ja vaimo, niin se ei ole este.:D

      Poista
  9. Täällä ihan samanlaisia kokemuksia nykyisestä ja edellisestä työpaikasta. Edellisessa työpaikassa kyseinen ahdistelija aina soitti pitkiä maratonpuheluja kysellen ummet ja lammet kaikesta/ei mistään kun näki jostain, että olen töissä. Nykyisessä työpaikassa ahdistelija ei kohdistu vain minuun vaan kaikkiin työntekijöihin, hän tietää missä kukin asuu ym. ja on kyylännyt mm autot läpi.
    Palvelen häntä asiallisesti ja juuri sen mukaan mitä tilanne vaatii. Tarvittaessa poistumme paikalta ja tsemppaamme toisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sua!:( Toi kuulostaa kyllä jo todella pelottavalta, että tietää kaikkien kodit, autot jne. Mutta se tässä Suomen laissa on paska homma, että ennenkuin jotain ikävää tapahtuu, tolle asialle ei oikeesti mahda mitään ja sitä pitää yrittää vaan sietää, sillä eihän ulkona liikkuminen ja katselu ole rikos..huoh.:(

      Haleja ja tsemppiä täältäkin! ♥

      Poista
  10. Itsekin asiakaspalvelutyössä olen kokenut samanlaista ahdistelua. Sitä vain miettii, mitä ihmiset ajattelevat, kun alkaavat seuraamaan ja kuvittelemaan liikoja vaikkei mitään merkkejä kiinnostuksesta antaisikaan. Kaikilla tuollaiseen tilanteeseen joutuneilla on oikeus olla töykeä sellaisia ihmisiä kohtaan, koska enemmän työnantajalle merkitsee työhyvinvointi kuin muutama menetetty asiakas, joilla ei muuta tarkoitusta asioinnillaan ole kuin kyylääminen. Todella paljon tsemppiä sinulle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin näin! En voi myöskään ymmärtää, mitä ihmettä tällasten ihmisten päässä oikein liikkuu. Jotkut raukat ilmeisesti vaan kuvittelee, että se myyjän hymy tarkoitti jotain enemmän. Huh. Toivottavasti nää tyypit jossain vaiheessa osaa jättää rauhaan ja etsiä omanlaistansa seuraa.

      Tsemppiä täältäkin!♥

      Poista
  11. Voi ei, tuli ikävät muistot mieleen tästä itsellenikin! Tein aikaisemmin töitä myyjänä ennen nykyistä ammattiani, ja silloin oli kyllä monenmoisia stalkkaajia perässä joka työpaikassa. :( En voi ymmärtää, mikä näissä miehissä oikein on vialla?! Minusta näyttäisi siltä, että esimiehen tehtävä on tehdä kyseiselle asiakkaalle selväksi, että hän ei ole tervetullut myymälään. Myymälähän saa valita asiakkaansa eli antaa porttikiellon tarvittaessa. Tuntuisi hyvältä ratkaisulta, että esimies seuraavan kerran napakasti kertoisi asiakkaalle, että hän ei ole tervetullut, koska jatkuvasti häiritsee myyjien työntekoa ostamatta mitään. :) Kovasti tsemppiä tilanteeseen! :) Toivottavasti se loppuu pian!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempistä!♥

      Meillä ei esimies ole tässä meidän pisteellä töissä, mutta kerroin eilen nyt vartijoille tästä tilanteesta, jos heidän läsnäolonsa voisi auttaa tätä tyyppiä ymmärtämään. Tän postauksen kirjoitettuani mulle tuli suorastaan mitta täyteen ja päätin, että nyt tää saa kyllä loppua! Mun ei tosiaan tarvi tällaista kestää.♥ Jos ei lopu, niin silloin vartijakin voisi jo vähän puhuttaa miestä, että ei tää nyt oo hei sopivaa ja että antais työrauhan.

      Poista
  12. Hyi tuo on niin ahdistavaa! Yhdessä vaiheessa sain nauttia tällaisesta "ihailijasta". Kyseessä oli luojan kiitos omalla tavallaan harmiton tapaus, mutta kyllä milloin missäkin autoon ilmestyneet puhelinnumerolla varustetut post it-laput ahdistivat ja kerran tapaus oli jostain saanut selville kesätyöpaikkani ja pyöräili 20km matkan työpaikalleni. Lähti pois liikkeestä pyynnöstä, mutta jäi pihalle odottamaan siihen asti kunnes pääsin töistä. Onneksi kyseisestä henkilöstä oli tehty monia ilmoituksia ja lopetti lopulta vaanimisen.

    Tsemppiä tilanteeseen!

    -Mikaela
    Www.inhimillinenturhamaisuus.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh hyi olkoon! Säkin oot saanut kunnon stalkkerin, onneksi tajusi kuitenkin lopulta lopettaa!:/ Tollaset on jo niin pelottavia, jotka vapaa-ajalla jatkaa vaanimista!

      Kiitos tsempistä!♥

      Poista
  13. mä voin ite samaistua tuohon. en ole myyjä vaan lähihoitaja, mutta olin töissä paikassa jossa asui liikuntarajoitteisia ihmisiä, joilla oli muitakin rajoitteita kuten mm.saattoivat olla mykkiä, tai lapsen tasolla.
    siellä minuun rakastui yksi asukkaista joka ei antanut minulle hetken rauhaa. ensin se oli söpöä, mutta kun sitä jatkui ja jatkui melkein vuoden päivät, olin todella loppu. joka ikinen työvuoro tämä kyseinen asukas seurasi minua, kehui toisten kuullen kauniiksi, ja oli jostain saanut päähänsä että olen hänen tyttöystävänsä. kun hänelle tehtiin selväksi ettei asia näin ole, hän alkoi kertoa minusta valheellisia asioita esim. esimiehelleni, kirjoitteli nettiin minusta ja osoitti minulle mieltään kaikin tavoin. yritin suhtautua asiaan niin ammatillisesti kuin pystyin mutta pidemmän päälle en enää kestänyt, ja vaihdoin työpaikkaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei toi on niin väärin! Niin väärin, että tollanen ihminen inhottavila teoillaan sai sut vaihtamaan työpaikkaa! Mutta ymmärrän hyvin, että jos tollasta ei saada loppumaan ja ne jutut mitä se tekee vaan vakavoituu, niin lähtee mieluummin itse äkkiä pois, kun antaa pahimmassa tapauksessa tuhota itsensä.:(

      Haleja sulle!♥

      Poista
  14. Apua mikä tilanne! Ei ihmekään jos ahdistaa. :( Mä oon kans myyjän uran aikanani saanut kokea ties mitä ihmeellisiä asiakkaita, mutta onneks tällaiselta oon vielä toistaseks välttynyt! Mä kans ilmoittaisin tästä niille vartijoille, ehkä he voisivat auttaa sua asiassa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu on tää aika raskas tilanne, mutta eilen sain nyt ilmoitettua meidän vartijoille, jos heidän läsnäolonsa auttaisi tyyppiä tajuamaan, ettei ole toivottua seuraa!:) Toivon ainakin niin!

      Poista
  15. Suurin virhe on se ettei tee asialle mitään, antaa homman vaan jatkua.
    Aluksi kerrotaan esimies/päällikkö/johtaja tasolle ja kerrotaan suoraan mikä on ongelma ja että siihen on puututtava kovalla kädellä ettei asiakas ole tervetullut enää liikkeeseen ollenkaan.

    Vartijalle on selitettävä tarkasti mikä on ongelma ja että pelkkä poistaminen paikalta ei riitä vaan on annettava selkeä porttikielto ja mahdolliset seuraamukset jos kieltoa ei noudeta niin tarvittessa poliisi paikalle joka ottaa häirikön henkilötiedot ylös.
    Viimeinen keino on lähestymiskielto jos ei muut keinot auta.

    Kyseessä on oma henkinen vointi ja sitä on syytä varjella kaikin tavoin, pidemmän päälle se voi aiheuttaa niin henkisiä kuin fyysisiä oireita joista toipuminen voi viedä todella kauan aikaa ja haittaa myös arvokasta vapaa-aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällainen pitkäaikainen piinaaminen on kyllä henkisesti todella raastavaa! Tällainen tapaus on vaan aika haastava sinänsä, että tällaiset tyypithän eivät tee mitään väärää siinä, että tulevat liikkeeseen, sillä näillä perusteilla häntä ei saa liikkeestä vielä poistaa. Poliisitkaan eivät tee tällaisille asioille mitään, ennekuin tapahtuu jotain vähän ikävämpää. Outoa tämäkin, mutta Suomen laki..
      Eilen ilmoitin vartijoille, jos heidän läsnäolonsa auttaisi poistamaan seuraajan. Jos hän edelleen käy tuttuun tapaansa, voi vartija puhuttaa, ettei tällainen ole ihan sopivaa käytöstä.

      Toivotaan, että vihdoin oikeasti tajuaisi jatkaa matkaansa ja etsiä nais-seuraa omanlaisistaan ihmisistä, voivat sitten kumpikin stalkkailla toisiaan!

      Poista
  16. Hui, ihan kamala tilanne tuollainen :/ Voin vain kuvitella kuinka ahdistavaa tuollainen on ja varsinkin työpaikalla, josta tilannetta ei niin helposti pääse edes karkuun! Mun mielestä tuo on kyllä jo sen verran suurta häiriköintiä sua kohtaan, että tilanteelle pitäisi saada tehdä jotain. Onneksi sulla on todella mukavan kuuloiset työkaverit, jotka jaksavat ja pystyvät auttamaan tilanteessa :) Hurjasti haleja ja tsemppejä ♥♥

    ♥: Ane

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hurjasti tsempistä Ane♥♥
      Toivotaan tosiaan, että tää vihdoin loppuisi! Mun työkamut on ihan huippuja ja saavat kyllä hymyn huulille, vaikka tää seuraaja harmittaakin. Eilen ilmoitin vartijoille ja nyt oikein toivon, että tää seuraaja ilmaantuu ja vartijat ilmestyvät paikalle. Katsotaan tepsiikö vihdoin!:)

      Poista
  17. Hienoa että uskallat ottaa noinkin ikävän asian esille. Itsellä on kokemusta erittäin pitkäaikaisesta vainosta erään miehen taholta. Se alkoi lukion ekalta ja jatkui seitsemän vuotta yhteen menoon. Yölliset tekstiviestit oli kirjoitettu lemmekkääksi ("Prinsessa, näin susta viime yönä ihania unia..."), irstaaksi ja välillä vuorotteli uhkaava sävy ("koska olet suututtanut minut, saat sietää nyt kiukutteluani"). En uskaltanut vaihtaa numeroa, sillä halusin tietää, missä se liikkuu, jotta osaisin varoa. Se sai sillä tavalla minut hallintaansa ja valtaahan nuo hullut usein janoavat, mutta valtaa niille ei pidä antaa. Juttelin tutun poliisin kanssa, mutten silloin uskaltanut tehdä rikosilmoitusta, koska tiesin tyypin olevan todella kostonhimoinen kaikkia niitä vastaan, jotka hänestä ovat ko. ilmoituksen tehneet. Lisäksi hän oli aidosti vaarallinen, sillä oli uhannut omaa perheenjäsentäänkin veitsellä ja entisiä tyttöystäviään raiskauksella, rikkonut kotirauhaa ja ollut väkivaltainen. Minulta hän yritti estää pääsyn yo-kirjoituksiin, mutta menin sinne ison miespuolisen saattajan kanssa, joka odotti aulassa koko ajan ja saattoi myös takaisin kotiin.

    Lopulta aloin saada paniikki- ja ahdistuskohtauksia, mutta tulin kuitenkin (VIHDOIN!) järkiini ja uskaltauduin vaihtamaan numeron, mutta liian kauan siedin peloissani jatkuvaa yöllistä viestitulvaa. Ajattelin, että jos joudun yllätyshyökkäyksen kohteeksi, niin sekin on lopulta parempi kuin jokapäiväiset viestit ja niiden "sisällön" pohtiminen.

    Kaikki alkoi ihan vain siitä, kun ihan asiallisen ystävällisesti keskustelin hänen kanssaan. Hän alkoi vainoharhaisesti kuvitella, että olen hänen tyttöystävänsä, vaikka jyrkästi ja alusta saakka kielsin asian. Kun en enää puhunut hänelle, alkoi piina. Lopulta hän ilmeisesti löysi uusia uhreja. Voi toki olla, että kirjoittelee vieläkin vanhaan sp-soitteeseeni ja lähettelee tekstareita. En tiedä, enkä edes halua tietää. Nykyisin minun on vaikeaa vieläkin luottaa miehiin ja erityisesti puhelinnumeron antaminen on jotenkin vaikeaa vieraille ihmisille. Taustalla vaanii ahdistus, että mitä jos joku mukava osoittautuukin taas vainoojaksi. Tuo ajanjakso oli minulle psyykkisesti niin kuormittavaa, että jätti jälkensä.

    Voimia sinulle, tiedän tasan tarkkaan, miten raskasta tuollainen vainon kohteeksi joutuminen on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan hirveää, mitä olet joutunut joskus kokemaan!:( Nuorena sitä on jotenkin niin herkkä, sinisilmäinen ja pelokas, ettei välttämättä uskalla heti kertoa tällaisista uhkaavista asioista kenellekään ja hakea apua. Onneksi sulle ei sattunut mitään tämän miehen kanssa ja pääsit lopulta eroon siitä! Uskon, että on varmasti jättänyt jäljet, mitkä ei ihan heti katoa. Paljon haleja sulle ja kiitos.♥♥


      Poista
  18. Niin tärkeää kun hyvä asiakaspalvelu onkin, niin ei asiakaspalvelijoidenkaan ihan kaikkea tarvitse kestää. Jos menetätte yhden ahdistelijan niin so what.. Mielestäni tuollaisessa tilanteessa olisi jo suotavaa sanoa ahdistelijalle jotain ja toivoa että ahdistelu loppuisi siihen. Loppujenlopuksi kuitenkin oma hyvinvointi menee hyvän asiakspalvelun edelle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana viestistäsi.♥ Jokainen sana on niin totta, mitä kirjoitit! Toivon tosiaan, että tämä vaaniminen tosiaan vihdoin loppuu, kun kerroin tästä vartijoille. Launataina vartija nimittäin tuli smaan aikaan seuraajan kanssa tuohon meidän ovelle, eikä seuraaja uskaltautunut sisälle myymälään, vaan pyörsi kannoillansa ja lähti pois!:) Luulen, että tämä vaatii muutaman tällaisen samanlaisen kerran, mutta ei se haittaa, kunhan tää joskus loppuu!

      Poista
  19. Hyi ihan karseeta ahdistelua ;/ mitä sun mies sano sulle tästä kun kerroit?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mieheni rohkaisi kertomaan heti vartijoille ja sanoi samaa, kuin tekin, ettei tuollaista tarvitse kenenkään sietää, edes hyvän asiakaspalvelun nimissä, mikä on niin totta! En ollut kertonut tästä asiasta ennen oikeastaan muille, kuin työkavereille, jotka ovat sitten pitäneet mun puolia, kun se on ilmaantunut. Luulin jotenkin, että tää ei olis jatkuvaa käytöstä, mutta sitten se vain jatkui ja jatkui ja jatkui.. Nyt on oikeasti jo niin helpottunut olo, kun tietää, etten ole yksin tän asian kanssa ja saan tällaisen toivottavasti jossain vaiheessa loppumaan.

      Poista
  20. Paljonko se kide sormus maksaa (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kide sormusta on saatavilla eri kokoisilla kivillä, voit tutustua mallistoon lisää myymälässämme tai Ojl -verkkosivulla, jossa voit suunnitella mieleisesi kokonaisuuden.:) https://ojl.fi/fi/ojl-originals/

      Poista

Kiitoksia paljon viestistäsi.:)

Huom! En julkaise kommentteja, jotka koen liian henkilökohtaisiksi tai loukkaaviksi.