Mikä sinusta tulee isona?

Monet ovat olleet kiinnostuneita työstäni ja siitä, miksi ylipäätään valitsin tällaisen alan.
Olen pienestä pitäen ollut taiteellinen ja mua on kiinnostanut aina askarrella, piirtää ja näprätä kaikkea. Pienenä viihdyin isän kanssa verstailla ja autotallissa rakentaen kaikenlaisia juttuja (leikkikaluja) puusta ja muista härpäkkeistä.
Kiinnostukseni kuvataiteeseen ja askarteluun näkyi myös koulussa, yläasteen kävin kuvataidepainotteisessa luokassa ja lukiossa tein kuvisdiplomityön. Lukion jälkeen alkoikin sitten pähkäily jatkokoulutuksesta. Hain Hämeenlinnan muotoilupuolelle, kultasepänalalle ja kolmatta en edes muista minne. Kultasepänala oli tietysti toivelistalla nro 1. Kultasepänala kiehtoi, koska se ei ollut mikään tavanomainen ala. Tykkään tehdä yksityiskohtaista ja tarkaa työtä ollen samalla luova ja mikä muu ala olisi siihen parempi, kuin tämä.

Koulussa.

Tykkään edelleen askarrella ja maalata tauluja, jonka jotkut pitkäaikaiset blogini lukijat ovatkin varmaan jo huomanneet.:) Nykyään taiteellisuuteni on lähinnä keskittynyt enemmän tai vähemmän sisutamiseen mm. led-taulujen väkertämisenä, taulujen maalaamisena ja erilaisten pienten sisustus yksityiskohtien luomisessa. Suurena haaveena olisi joskus, sitten kun omakotitalomme on pystyssä, rakentaa pihaan myös oma pieni soppi, jossa väkertää omia koruja, lasikaiverruksia ja milloin mitäkin juttuja. Kultasepänvehkeet, kun ei vaan ole sieltä ihan halvimmasta päästä. Siksi koulusta päästyäni en ole hirveästi ole tehnytkään kultasepäntöitä ja siksi en työskentele kultasepänhommissa, koska en mielestäni ole valmis ottamaan niin suurta vastuuta, mitä työ vaatii. Ja kiinnostukseni kallistuu enemmän uuden luomiseen, kuin vanhan korjaamiseen tai tilaustöiden tekemiseen. Haaveena olisi joskus valmistaa oma korusarja.

en kommentoi..:D

Monet varmasti ajattelevat, että kultasepänpajassa ollaan silkkihansikkaat kädessä ja työ on erittäin siistiä näpertämistä, mutta todellisuudessa se on paljon muutakin.
Selitän tätä nyt kaikessa yksinkertaisuudessaan ja lyhykäisyydessään, koska kultasepänala on taidetta ja uusia koruja syntyy kokeilemalla erilaisia tekniikoita saaden uusia ulottuvuuksia ja pintoja. Niinhän sitä sanotaan, että kultaseppä ei ole koskaan valmis, vaan oppii aina kaikkea uutta.

Kaupoissa myydään esimerkiksi valmiita hopealevyjä ja lankaa, joista on helppoa alkaa työstämään vaikka hopeariipusta tai ketjua, mutta koulussa teimme kaiken alusta loppuun itse. Kaikki alkaa suunnittelulla, piirtämisellä ja teknisillä piirustuksilla, jotta tiedetään, mitä on tekemässä. Sen jälkeen alkaa varsinainen työ sulattamalla romuhopeaa, valamalla siitä levy tai puikko, ihan sen mukaan, mitä aineesta haluaa valmistaa. Tämän jälkeen alkaa kappaleen valssaaminen halutun paksuiseksi, langan vetäminen, sahaaminen tai pakottaminen oikeaan muotoon. Tekniikoita on lukuisia ja aina voi kokeilla jotain uutta, täytyy olla luova.
Juottamalla kiinnitetään kappaleita yhteen ja saadaan aikaan näkyvämpää muotoa korulle. Työhön kuuluu myös valmistaa mahdollisille kiville kivi-istukat ja istuttaa kivet. Viimeistely tapahtuu kiillottamalla ja hiomalla erilaisilla laikoilla ja lopuksi hopeioimalla koru(hopeasta, kun on kyse).
Kultasepäntyöhön liittyy paljon pienien viilojen ja laikkojen lisäksi myös isoja koneita ja myrkyllisiä aineita. Sanotaanko näin, että työssä on oltava tarkkana alusta loppuun lähtien ihan oman turvallisuudenkin kannalta.

Jos ala kiinnostaa, opiskelupaikkoja on Vammalassa Tyrvään käsi-ja taideteollisuusoppilaitos ja Lahdessa Lahden muotoiluinstituutti.