Nimimerkki "Jouluhörhö", otathan pian yhteyttä, sähköpostisi puuttui viestistäsi, enkä näin ollen voi lähettää sinulle viestiä!:)
maanantai 16. marraskuuta 2015
keskiviikko 11. marraskuuta 2015
Vielä aikaa osallistua!
Vielä on aikaa osallistua jouluiseen lahjapakettirinkiin ❄ Joulutonttu matkaan jo käy ❄ ! Oli ensin vähän kartoitettava, mitenkä saadaan joulutonttuja kasaan.♥ Aikaa on siis osallistua sunnuntaihin 15.11.-15 asti. Luethan osallistumisohjeet huolellisesti läpi.:)
maanantai 9. marraskuuta 2015
Kauhunhetkiä
Eilinen isänpäivä sujui rattoisasti ensin mummun ja papan luona, jonka jälkeen siirryimme syömään pihviateriaa takaisin vanhemmilleni. Ilta oli oikein leppoisa, vaikkakin vähän vielä väsytti lauantain pikkujoulut.
Lähdimme äitini kanssa tuttuun tapaan iltalenkille Hessun kanssa. Paluumatkalla huomasin, että naapurimme kohdalla yksi hänen koiristaan oli irrallaan. Portti oli sepposen selällään ja tiellä seisoneen koiran takaa tuli toinenkin koira. Äitini yritti soittaa puhelimella naapurillemme, että koirat ovat irrallaan, mutta puhelu oli varattu. Koirat tulivat nuuhkimaan Hessua ja yritin taluttaa Hessun pois päin koirista, jotka jäivätkin taka-alalle, kunnes edestämme tuli vielä kolmas koira, joka kävi välittömästi Hessun kylkeen kiinni. Tässä vaiheessa mulle iski ihan suunnaton kauhu, kun näen oman koirani rimpuilevan ja yrittäen paeta, mutta tää yksi koira vaan roikkuu kiinni kyljessä. Sitten tulivat loput kaksi koiraa ja kävivät myös kimppuun. Nehän ovat lauma, joten hyökkäävät myös laumana ja puolustavat toisiaan. Mä huusin niin paljon, kun kurkusta ääntä vähääkään lähti ja yritin jalalla potkaista tätä kyljestä purevaa koiraa, mutta en osunut. Voin sanoa ihan rehellisesti, että olin tässä vaiheessa valmis potkaisemaan niin kovaa, kuin olisin kyennyt lopettaakseni tämän hirveän tilanteen! Punnitsin salamana eri vaihtoehtoja päässäni, jotta saisi tämän loppumaan. Aluksi mietin olisiko mun pitänyt päästää Hessu irti hihnasta, jotta se olisi voinut juosta karkuun, mutta koirien ajatuksia ei osaa lukea. Hessuhan olisi voinut juosta jonnekin metsään koirat perässään ja ne olisivat raadelleet häntä ties kuinka kauan. Siksi päätin alkaa repiä Hessua perässäni niin kovaa, kuin mahdollista, porukoitten taloa kohti turvaan. Äitini huusi apua ja karjui myöskin niin kovaa, kuin mahdollista
yrittäen edelleen soittaa koirien omistajalle, joka ilmeisesti oli
vastannut puhelimeen tai kuullut ne hirveät huudot läpi seinien sisälle. Kompuroin eteenpäin ja yritin hätistellä koiria samalla Hessun kimpusta ja yritin juosta niin kovaa, kuin mahdollista ja hoputtaa ja kannustaa Hessua eteenpäin. Koirat seurasivat perässä ihan porukoiden kotiovelle ja yrittivät ängetä ihan sisälle asti. Onneksi sain paiskattua oven niiden nokan edestä kiinni ja Hessu oli vihdoin ja viimein turvassa. Mä tärisin niin paljon ja olin niin kauhunsekaisessa olotilassa, että itkin vaan, konttasin eteisessä ja huusin apua..Isä raukka oli tyytyväisenä nukahtanut sohvalle ja heräsi tähän kauheaan mekkalaan ja oli jo valmis hakemaan jotain kättä pidempää, kun ei tiennyt mitä oikein tapahtui.
Omistaja juoksi paikalle ja läksi viemään koiriansa pois paikalta. Palaamme tänään vielä asiaan ja käymme tilanteen läpi. Hessuun ei luojan kiitos tullut, kuin yksi pieni pintanaarmu, jota ei edes olisi huomannut ilman pientä veripisaraa turkissa. Onni onnettomuudessa, että Hessulla on noin paksu turkki, muutoin olisi hampaat menneet nahan läpi. Turkissa oli vaan sellaisia kuolattuja tukistuskohtia, jotka olivat kyllä ilmeisesti kosketusarkoja, kun Hessu säpsähti aina, jos niihin kohtiin kosketti. Loppuillasta se vain nukkui väsymystään tästä hurjasta välikohtauksesta tyytyväisenä eteisen lattialla. Mä olen valmis puolustamaan kyllä sitten henkihieveriin asti, jos mun rakkaille tapahtuu jotain!
Voin sanoa, että vähän jännittää tästä lähtien kävellä Hessun kanssa tämän talon ohitse, kun ei ikinä tiedä onko koirat päässeet karkaamaan, sillä tää kyseinen koira, joka kävi Hessuun kiinni on jo monesti karannut ja ollut meidän pihassa kuljeksimassa. Mitä jos Hessu sattuisi olemaan pihalla joskus samaan aikaan? Hessu on luonteeltaan erittäin kiltti, eikä koskaan ole käynyt kenenkään koiran päälle, vaikka eteemme on tullut yhteisen elämämme aikana jo kolme tällaista hirveää uhkaavaa tapausta. En tiedä silti, että miten Hessu reagoisi, jos tulisi joskus tappelu elämästä ja kuolemasta. Taistelisiko hän?
Owczarek Podhalanski rodusta kerrottua: "Owczarek podhalanski on majesteetillinen koira, joka tunnetaan
älykkäänä, valppaana ja itsenäisenä laumanvartijarotuna. Se on
käytökseltään varautunut vieraita kohtaan, mutta on lämminhenkinen ja
kiintynyt omaan laumaansa. Rotu on kestävä ja sinnikäs, sillä se on
kehitetty selviytymään ankarissakin olosuhteissa Puolan vuoristoissa.
Sen alkuperäinen päätarkoitus on suojella lammaslaumoja varkailta ja
petoeläimiltä. Omalla kotiseudullaan owczarek podhalanski työskentelee etupäässä
vuoristolaitumella. Sen tulee löytää kaikki lampaat tuoden ne laumaan,
sillä vuoristossa ei ole aitauksia. Lisäksi sen on suojeltava laumaa
susilta, muilta petoeläimiltä sekä varkailta. Podhalanski pystyy
taistelemaan susia vastaan eikä tarvitse siinä ihmisen apua.
Podhalanskeja on käytetty aikoinaan myös vetokoirina kuormien vetämiseen
eri osissa Eurooppaa. Kautta aikojen on isojen koirien tehtävänä ollut
vetää maitorattaita maatilalta markkinoille, mutta nykyään sitä näkee
enää harvoin ja vain matkailunähtävyyksinä. Suomessa podhalanskia
pidetään pääosin pihanvahtina ja seurakoirana. Joillakin tiloilla sitä
käytetään alkuperäisen tarkoituksensa mukaisesti karjan tai esimerkiksi
alpakoiden vahtina susilta. Helppo ja kaikille sopiva seurakoira
podhalanski ei kuitenkaan ole, sillä rodun alkuperäinen käyttötarkoitus
on jättänyt siihen vartiokoiran vaistot."
sunnuntai 8. marraskuuta 2015
Pre-Christmas 2015
Vietimme työpaikkamme pikkujouluja lauantaina upeiden työkavereiden kanssa. Mä oon täällä sanonutkin, että saan olla tosi onnekas, kun työporukkaamme kuuluu niin mahtavia ihmisiä. Näiden ihmisten kanssa on aina niin hauskaa ja ihanaa, vaikka ollaan kaikki erilaisia luonteeltamme, eri ikäisiä ja meillä on erilaiset taustat. Meitä yhdistää silti se jokin ja kaikilla klikkaa kyllä ihan mielettömän hyvin keskenään! Voisin sanoo, että nää ihmiset on mulle se toinen "perhe".:) Vietetään kuitenkin niin paljon aikaa yhdessä.
Myymäläpäällikkömme oli rakentanut mielettömän upean winter wonderland -joulumaan toimitusjohtajamme huoneeseen. Ei todella voinut enää samaksi huoneeksi uskoa ja ulkona ropiseva vesisade haihtui mielestä, kuin taikaiskusta joulumaailman tieltä!
Teimme alkuun hauskan tutustumisleikin, jossa jokainen kertoi itsestään jotain, mitä emme vielä tienneet toisistamme. Omista vahvuuksista, heikkouksista, horoskooppimerkeistä aina parhaaseen muistoon saakka. Siinä glögiä ja viiniä maistellessa oli hauska kuunnella toisten aika villejäkin kertomuksia ja muistoja.:D Naurua riitti!
Teimme alkuun hauskan tutustumisleikin, jossa jokainen kertoi itsestään jotain, mitä emme vielä tienneet toisistamme. Omista vahvuuksista, heikkouksista, horoskooppimerkeistä aina parhaaseen muistoon saakka. Siinä glögiä ja viiniä maistellessa oli hauska kuunnella toisten aika villejäkin kertomuksia ja muistoja.:D Naurua riitti!
Olin lupautunut laulamaan muutaman kappaleen juhlissamme ja mua jännitti kyllä ihan hirmuisesti. Mä jollain tavalla aina liikutun niin paljon, kun mulle rakkaita ihmisiä katsoo mua, kun laulan. Se tunne, kiitos, palaute ja tuki, mikä näiltä ihmisiltä tulee on jotain uskomattoman kaunista ja saa kyllä väkisinkin kyyneliin.♥
Päälleni valikoin mekon, joka oli unohtunut kaappiin, eikä ollut vielä kertaakaan päätynyt päälle. Mekossa on kivan erilaiset leikkaukset ja punakultainen paljettiraita, mikä kimalteli kauniisti korujen kanssa. Kuvat ovat tosi epätarkkoja, eikä koruista varmaan saa paljoa selvää, mutta ranteessa ja kaulassa koristi tuollaiset leveät, punakullatut ja kimaltelevat vannemaiset korut. Sopivat mielestäni kauniisti kokonaisuuteen. Hiuksetkin kiharsin, mutta eivät näyttäneet enää loppuillasta ihan tolta..
Meille oltiin varattu pöytä Andaluciasta ja voi että, miten herkullista oli ruoka! Suurin osa meistä tilasi aura-juustolla kuorrutettua härkää ja valkosipulikermaperunoita. Meistä lähti aikamoinen löyhkä aterian jälkeen. Oli meinaan aika tuhti valkosipulihöystö pihveissä ja perunoissa! Mutta valkosipulin ystävänä tää oli mulle ainakin ihan täydellinen annos. Jälkkäriksi otin valkosuklaa creme bruleen, johon harmikseni petyin, sillä jälkiruoka yleensä kruunaa koko makuelämyksen. Olen tottunut, että brulee tarjoillaan lämpimänä ja että paahdettu kuori on kivan rapsakkaa, jonka saa lusikalla naputeltua rikki. Tää annos oli jääkylmää ja kuori löysää, suoraan jääkaapista tarjolle nostettua.:( buu. Mutta onneksi tunnelma kruunasi koko potin!
Meille oltiin varattu pöytä Andaluciasta ja voi että, miten herkullista oli ruoka! Suurin osa meistä tilasi aura-juustolla kuorrutettua härkää ja valkosipulikermaperunoita. Meistä lähti aikamoinen löyhkä aterian jälkeen. Oli meinaan aika tuhti valkosipulihöystö pihveissä ja perunoissa! Mutta valkosipulin ystävänä tää oli mulle ainakin ihan täydellinen annos. Jälkkäriksi otin valkosuklaa creme bruleen, johon harmikseni petyin, sillä jälkiruoka yleensä kruunaa koko makuelämyksen. Olen tottunut, että brulee tarjoillaan lämpimänä ja että paahdettu kuori on kivan rapsakkaa, jonka saa lusikalla naputeltua rikki. Tää annos oli jääkylmää ja kuori löysää, suoraan jääkaapista tarjolle nostettua.:( buu. Mutta onneksi tunnelma kruunasi koko potin!
Baariin lähtiessä porukka hajoaa aina omille teillensä ja haluttiin olla kaikki yhdessä, joten palattiin ravintolasta alkupisteeseen jatkoille ja se kyllä kannatti! Meno jatkui iloisena ja naurua, laulua ja tanssia riitti, kunnes mun oli aika matkata takaisin kotiin ja höyhensaarille. Mun on nykyään hyvin rajallista jäädä riekkumaan yömyöhään, kun asutaan nyt täällä pidemmällä. Sain onneksi kyydin vanhemmiltani, jotka jaksoivat valvoa takiani vähän pidempään ja hakivat kotiin. Taksi olisikin ollut aika suolainen tänne korpeen.:)
Tästä alkoi sitten tämän vuoden pikkujoulukauden avaus! Sitten vain suunnittelemaan ystävien kanssa pieniä illanistujaisia!♥
perjantai 6. marraskuuta 2015
Tänä yönä loistaa yksi tähti kirkkaammin
Onko teille joskus tapahtunut jotain niin erikoista, että tulee väkisin mieleen, onko täällä jotain, mikä hallinnoi tätä elämää? Mulle tapahtui eräs päivä yksi aika mystinen juttu, mikä saa edelleen ihokarvat nousemaan pystyyn..
Heräsin tuttuun tapaan aamuvuoroon töihin. Ulkona oli vähän pakkasta ja täysin pilvetön taivas, kun aamuaurinko nousi hiljalleen puiden lomasta. Avasin ulko-oven ja olin lähdössä autolle, samalla päässäni soi Antti Tuiskun eräästä joululaulusta kohta " tänä yönä loistaa yksi tähti kirkkaammin..". Kun astuin ulos näin heti silmieni edessä taivaalla yhden aivan mielettömän kirkkaan tähden, jota en ollut aikaisemmin siinä kohdassa nähnyt, eli se ei voinut olla pohjantähti. Muita tähtiä taivaalla ei näkynyt. Mun oli aivan pakko napsaista kuva tähdestä puhelimellani, muistoksi tästä taianomaisesta fiiliksestä ja jatkoin sen jälkeen matkaa. Noin kirkasta tähteä ei enää tuon hetken jälkeen ole siinä kohdassa näkynyt.
Työpaivä alkoi olemaan pulkassa ja olimme sopineet tapaavamme ihanan Kiiran kanssa Amarillon edessä, jonne mentäisiin syömään. Tää oli ensimmäinen kerta, kun nähtiin, vaikka oltiin "tunnettu" toisemme jo vähän yli vuoden verran tiiviinä sähköpostiviestittelynä. Siinä naurun ja ruokalistojen lueskelun keskellä Kiira yhtäkkiä pysäytti mut. Hän oli halunnut muistaa minua ja miestäni häälahjalla ja laski pöydälle eteeni kortin ja kansion.. Tässä vaiheessa mun silmät kostuivat ja ihokarvat nousi pystyyn ja kylmät väreet menivät pitkin kehoa. Mietin siinä vaiheessa, että miten voi olla.. Tuolla korkeuksissa tähtitaivaalla kimaltelee nyt meidän oma rekisteröity tähtemme Villa hundvik Love. Ymmärrättekö nyt, että miksi tämä oli niin uskomatonta ja maagista? Miten oli mahdollista, että juuri sinä aamuna näin sen kirkkaan tähden
taivaalla ja päässäni soi tuo kohta "tänä yönä loistaa, yksi tähti
kirkkaammin". Haluan uskoa, että se kirkas tähti taivaalla oli se meidän oma
tähtemme, joka suojelee kotiamme ja rakkauttamme.♥ Kun kerroin tästä tapahtuneesta Kiiralle, hänellekin tuli ihan mieletön olo! Oikeasti niin maagista! Tästä tuli taas niin kaunis muisto, että en kestä.♥
Sovimme Kiiran kanssa, että, kun menemme heille kylään, voisimme tehdä pienen reissun kaupungin tähtitorniin etsimään oma tähtemme taivaalta ihan opastuksen kanssa. Tähden voi nähdä kirkkaammin juuri syksyn aikaan ihan paljaalla silmällä, mutta vaatii vähän tähtitietämystä, että mistä sen löytää. Mua on aina kiehtonut avaruus, sen äärettömyys, kauneus ja tuntemattomuus. Nyt tuli vielä suurempi syy hankkia se oma pieni kaukoputki, jolla tiirailla meidän suojelustähteämme. Kiitos kiitos kiitos ihana Kiiraseni.♥ Tuun varmasti muistamaan tämän hetken ikuisesti!
torstai 5. marraskuuta 2015
keskiviikko 4. marraskuuta 2015
❄ Joulutonttu matkaan jo käy ❄
Joulu hiipii pikkuhiljaa ikkunan taa ja täällä yksi jouluhullu on jo ihan täpinöissään.:) Rakastan joulussa eniten sitä rauhallista tunnelmaa, kun läheiset ovat kokoontuneet yhteen, sekä ihmisten ilahduttamista. Se huulilta näkyvä hymy kun on niin suunnattoman kaunista.♥
Löysin jokin aika sitten blogeja selaillessani hauskan joulupakettien vaihtoringin Salainen Jouluystävä, mutta koska huomasin harmikseni tämän aivan liian myöhään, enkä ehtinyt itse osallistumaan, sain ajatuksen kokeilla tehdä tällaisen samantyylisen joulupakettien vaihtoringin teidän, blogini lukijoiden kesken!:) Ideana on siis lähettää joulupaketti ringin kautta sinulle arvotulle toiselle joulutontulle. Myös sinä saat oman paketin joltakulta. Minä olen myös mukana tässä ringissä ja joku teistä tulee saamaan joulupaketin minulta.:) Mun mielestä on aivan ihanaa saada ilahduttaa muita ja innolla odotan, että saadaan tämä rinki käyntiin! Katsotaan, kuinka saadaan tonttuja kasaan.:)
Jokainen osallistuja, joulutonttu, kirjoittaa itsestään seuraavat asiat(tietoja ei tulla näyttämään julkisesti, vain minulle sekä toiselle joulutontulle, joka lähettää lahjan sinulle.):
Tiedot saa lähettää sähköpostiin tai blogiin, en julkaise tietoja näkyville!:)
Etu- ja sukunimi:
Osoite:
Sähköpostiosoite:
Puhelinnumero (jos haluat vastaanottaa paketteja pakettiautomaatin kautta):
Ikä:
Kerro jotain itsestäsi. Mitä enemmän kerrot, sitä todennäköisemmin saat mieluisamman paketin:
Kerro myös, mikä sinun mielestäsi joulussa on parasta:
Mahdollisen blogisi osoite:
Jos sinulla on blogi, toivoisin, että paketin avattuasi, tekisit siitä postauksen ja laitat vaikka linkkiä minulle sähköpostiin, olisi kiva päästä kurkkimaan ja kuulemaan mietteitänne tästä pienestä kivasta ringistä!:) Kiitos.Osoite:
Sähköpostiosoite:
Puhelinnumero (jos haluat vastaanottaa paketteja pakettiautomaatin kautta):
Ikä:
Kerro jotain itsestäsi. Mitä enemmän kerrot, sitä todennäköisemmin saat mieluisamman paketin:
Kerro myös, mikä sinun mielestäsi joulussa on parasta:
Mahdollisen blogisi osoite:
Aikaa on siis osallistua sunnuntaihin 15.11.-15 asti!
Hutiloiden tehtyjä osallistumisia ei hyväksytä! Toivon, että jokainen osallistunut sitoutuu tähän, sillä jokainen tulee saamaan joltakulta joulupaketin. Ideanahan tässä on kuitenkin ilahduttaa muita.♥ Paketin
sisältöä valitessa kannattaa ottaa huomioon asioita, joita
sinulla on tiedossa toisesta tontusta. Jos vastaanottajalla on oma blogi,
kannattaa käydä kurkkimassa vaikka lisävinkkejä lahjan valintaan. Lahjan arvon tulee olla ainakin 10€ arvoinen. Itsetehdyissä lahjoissa arvioitu arvo.
Lähetäthän vain sellaista joulupaketissasi eteenpäin, mikä on mielestäsi lahjan saajan näköinen tai jota toivoisit myös itse saavasi. Paketti tulee lähettää 10.12.2015 mennessä(mieluiten aikaisemmin, jotta ehtii varmasti perille) kera joulukortin tai jouluisen viestin!:)
Ja muistakaahan, että joululahjoja ei saa avata, kuin
vasta jouluna.;)
maanantai 2. marraskuuta 2015
Molttarit
Kolme viikko sitten tapahtunutta. Mulla ei ollut minkäänlaista käryä siitä, mitä lauantaipäivä toisi tullessaan. Olin ihan normaalisti töissä ja kotiin ajellessani yritin soittaa miehelleni, että onko hän päässyt jo kotiin mökkitalkoista. Hän ei kuitenkaan vastannut puhelimeen ja saapuessani kotipihaan näin, ettei autoa ollut pihassa. Suunnittelinkin harjoittelevani mieheni poissa ollessa muutamia joululauluja työpaikkani pikkujouluihin ja hoilasin jo äänekkäästi Justin Bieberin Christmas Love -biisiä. Avasin kotioven ja iloinen valkoinen häntäheikki oli siellä mua vastassa. Päästin Hessun ulos pissalle, mutta ihmettelin, kun se ei mennytkään mihinkään, vaikka oli odottanut koko päivän yksin kotona? Kun olin saanut takin ja kengät riisuttua ja kävelin olohuoneeseen huomasin jotain hyvin outoa.. Ruokapöydälle oltiin katettu kauniit drinkkilasit, vaahtokarkkeja ja mansikoita ja ilmapalloja lojui lattialla. Mitä ihmettä? Eihän meillä oo miehen kanssa mitään päivääkään, mitä juhlia ja astelin lähemmäs ihmettelemään, kunnes takkamme takaa pomppasi esiin Jenny ja siskoni huutaen YLLÄTYYYS kukkapuska ja suklaarasia käsissään! Olin ihan sekaisin, enkä ymmärtänyt mistään mitään, kädetkin ihan tärisi jännityksestä! Mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu?!
Heinäkuisissa polttareissani ei
mennyt kaikki ihan putkeen, vaikka aivan ihana päivä sekin oli, kunnes
tapahtui jotain. Jotain, mikä jäi kalvamaan sisintä ja polttareiden
miettiminen suretti tämän tapahtuman vuoksi todella paljon, vaikka sen
pitäisi olla ikimuistoinen iloinen ja hauska päivä. Se tapaus, sekä
kaikki ne, joista oikeastaan tämä kaikki lähti liikkeelle, jättivät jälkensä
myös osaltansa häihimme, mikä tuntui tietysti erittäin pahalta. Onneksi
hääpäivänämme en ajatellut asiaa ja sain nauttia täysin sydämin
kaikesta, mutta seuraavana päivänä oli ikävä kuulla asioita, jotka
todella satuttivat. Tämän haluan sanoa, että jos sydän varoittaa
jostakin
asiasta, kannattaa oikeasti kuunnella sitä, sillä sydän yleensä tietää
sen, mikä on sinulle parhaaksi. Kannattaa jättää taakseen ne asiat ja ihmiset, jotka enimmäkseen pahoittavat, kuin ilostuttavat mieltä.
Jenny oli halunnut piristää minua ja
aloitti suunnittelemisen molttareista, "mokatuista polttareista". Mä en osannut yhtään odottaa mitään
tällaista. Olen suoraan sanottuna aika sanaton. Tiedän, että te, rakkaat ystäväni ja läheiseni haluatte mulle pelkkää hyvää, olla tukenani ja ystäviäni aina ja haluan sanoa täällä blogissakin, että olette ihan mielettömän upeita ihmisiä. Olen niin kiitollinen teistä, jotka olette aidosti elämässäni ja pysytte siinä.♥ Kiitos.♥
Ihan ensiksi me kilisteltiin mansikka margaritoilla, kunnes mut
istutettiin pöydän ääreen ja Jenny kaivoi esiin kolme pientä purnukkaa.
Mun piti valita geeliväri omiin kynsiini, jotka Jenny tekisi mulle siinä
meidän keittiön pöydän ääressä. Olin töissä
hävennyt mun kamalan näköisiä kynsiä, joista lakka oli ihan kulunut ja nyt sain kauniit huolitellut kynnet pitkäksi aikaa.♥ Tämän hemmotteluhetken
jälkeen mua käskettiin vaihtamaan vaatteet. Sellaiset, jotka saa
likaantua. Apua. Olin tässä vaiheessa aika paniikissa, sillä olin nähnyt
ikkunasta puussa roikkuvan paperilappusen, joka selkeästi kuului jonkin
näköiseen tehtävärataan..
Oikein arvattu! Sain maalata itselleni sotamaalauksen, jotta maastoutuisin mahdollisimman hyvin metsikköön. Mun toinen käsi kiinnitettiin naruun, jota pitkin piti kulkea loppuun asti. Tehtävärata sai alkaa! Puun takaa löytyi ensimmäinen tehtävä ja sain vaihtaa lenkkarit saappaisiin kokoa 46 ja joiden sisältä löytyi (ainakin) jauhoja, kylmää vettä ja vaahtokarkkeja! Namnam!:D Toisella rastilla mitattiin mun erinoimaista matikkapäätäni ja jokaisesta virheestä mua pommitettiin vesi-ilmapalloilla ja kiinnitettiin pyykkipoikia mm. korviin. Outoa, että olin tän jälkeen ihan läpi märkä ja täynnä nipistäviä pyykkipoikia. Kolmannella rastilla koeteltiin musiikkitietämystäni, joista sain yhden kolmesta oikein! Jei, lisää vesi-ilmapalloja ja pyykkipoikia! Neljännellä rastilla sain maistaa omaa lääkettäni ja noukkia hampailla vesiämpäristä omenoita. Viidennellä rastilla etsittiin kolikoita limaisesta ämpäristä, josta löytyi (ainakin)vettä, jauhoja, perunajauhoja, spaghettia ja vaahtokarkkeja.. Kuudennelle rastille jouduin raahaamaan tätä limaämpäriä mukanani, jonka jälkeen kouraani annettiin minisalmaripullo, joka mun piti kumota 30 sekunnissa. Kuulostaa ehkä helpolta, mutta kaikki mut tuntevat tietää, että vihaan yli kaiken väkeviä shotteja ja niinhän siinä kävi, että oksennushan siinä tuli. Kaksinkertaisesti. Seuraavaksi vedettiin jo pipo silmille ja mulla oli 30 sekuntia aikaa puhkoa neljä ilmapalloa ja aina yhdellä eri tavalla. Viimeisellä rastilla arvasin jo, mitä tulee tapahtumaan. Edelleen pipo silmillä, sain loppujen lopuksi kantamani ämpärin limaisen sisällön päälleni ja lopuksi vielä ämpärillisen kylmää vettä niskaani! Hyiii! Tässä oli kyllä aivan huikea tehtävärata, josta tuli itseasiassa mieleen ihan oma riparikaste, vaikkei se sisältänyt ihan näin pahoja rasteja! Mun piti liittää tähän vielä videokooste tästä mun hienosta radasta, mutta valitettavasti tietokoneemme oli taas eri mieltä ja jäi video tekemättä. Toivottavasti kuvat puhuvat puolestaan.:)
Tehtäväradan jälkeen pääsin pesulle. Sauna oli lämmin ja mulle annettiin huurteinen Somersby ja suklainen kasvonaamio mukaani. Rentouttavan ja ennen kaikkea puhdistavan saunan jälkeen pöydälle oltiin katettu herkullinen taco ateria ja voi että miten hyvää kaikki oli!♥
Eikä tässä vielä kaikki. Herkuttelun jälkeen eteeni kannettiin kasa muovimukeja, led-valoja sekä niittari. Näistä aineksista syntyi tämä uskomattoman hieno designvalaisin! Voitteko kuvitella?!:D Mun mielestä tää oli niin ihanasti ajateltu, kun rakastan kaikenlaista askartelua ja tästä jäi kaunis muisto kotiimme tästä ihanasta päivästä.♥
Eikä tässä vielä kaikki. Herkuttelun jälkeen eteeni kannettiin kasa muovimukeja, led-valoja sekä niittari. Näistä aineksista syntyi tämä uskomattoman hieno designvalaisin! Voitteko kuvitella?!:D Mun mielestä tää oli niin ihanasti ajateltu, kun rakastan kaikenlaista askartelua ja tästä jäi kaunis muisto kotiimme tästä ihanasta päivästä.♥
Iltaa jatkettiin syömällä herkkuja ja pelailemalla. Ja nauramalla vatsat kipeiksi.:D Jennyn kanssa ei kannata pelata mitään lautapelejä.;D Senkin pirulätkä!♥ Väsy yllätti kuitenkin yllättävänkin varhain ja kömmittiin nukkumaan siinä yhden maissa. Lamput sammui kyllä aika nopsaan kaikista näistä koettelemuksista.:)
Nuo höppänät olivat kyllä suunnitelleet ihan kaiken. Aamulla, kun heräsin, nämä alkoivat hääräämään keittiössä ja pääsin istuutumaan tämän näköiseen aamiaispöytään:
Nuo höppänät olivat kyllä suunnitelleet ihan kaiken. Aamulla, kun heräsin, nämä alkoivat hääräämään keittiössä ja pääsin istuutumaan tämän näköiseen aamiaispöytään:
En ole sitten koskaan elämässäni syönyt näin herkullista aamupalaa, sanon vaan! Olo oli aika ähky vielä pitkälle iltaan. Taiteiltiin me vielä muovailuvahasta vähän figuureja..:D Miten se ohje menikään: "lapsen ikä ja taidot vaikuttavat muovailun tulokseen"..
Kiitos rakkaat ihanasta yllätyspäivästä
♥
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)