Kauhunhetkiä

Eilinen isänpäivä sujui rattoisasti ensin mummun ja papan luona, jonka jälkeen siirryimme syömään pihviateriaa takaisin vanhemmilleni. Ilta oli oikein leppoisa, vaikkakin vähän vielä väsytti lauantain pikkujoulut.

Lähdimme äitini kanssa tuttuun tapaan iltalenkille Hessun kanssa. Paluumatkalla huomasin, että naapurimme kohdalla yksi hänen koiristaan oli irrallaan. Portti oli sepposen selällään ja tiellä seisoneen koiran takaa tuli toinenkin koira. Äitini yritti soittaa puhelimella naapurillemme, että koirat ovat irrallaan, mutta puhelu oli varattu. Koirat tulivat nuuhkimaan Hessua ja yritin taluttaa Hessun pois päin koirista, jotka jäivätkin taka-alalle, kunnes edestämme tuli vielä kolmas koira, joka kävi välittömästi Hessun kylkeen kiinni. Tässä vaiheessa mulle iski ihan suunnaton kauhu, kun näen oman koirani rimpuilevan ja yrittäen paeta, mutta tää yksi koira vaan roikkuu kiinni kyljessä. Sitten tulivat loput kaksi koiraa ja kävivät myös kimppuun. Nehän ovat lauma, joten hyökkäävät myös laumana ja puolustavat toisiaan. Mä huusin niin paljon, kun kurkusta ääntä vähääkään lähti ja yritin jalalla potkaista tätä kyljestä purevaa koiraa, mutta en osunut. Voin sanoa ihan rehellisesti, että olin tässä vaiheessa valmis potkaisemaan niin kovaa, kuin olisin kyennyt lopettaakseni tämän hirveän tilanteen!  Punnitsin salamana eri vaihtoehtoja päässäni, jotta saisi tämän loppumaan. Aluksi mietin olisiko mun pitänyt päästää Hessu irti hihnasta, jotta se olisi voinut juosta karkuun, mutta koirien ajatuksia ei osaa lukea. Hessuhan olisi voinut juosta jonnekin metsään koirat perässään ja ne olisivat raadelleet häntä ties kuinka kauan. Siksi päätin alkaa repiä Hessua perässäni niin kovaa, kuin mahdollista, porukoitten taloa kohti turvaan. Äitini huusi apua ja karjui myöskin niin kovaa, kuin mahdollista yrittäen edelleen soittaa koirien omistajalle, joka ilmeisesti oli vastannut puhelimeen tai kuullut ne hirveät huudot läpi seinien sisälle. Kompuroin eteenpäin ja yritin hätistellä koiria samalla Hessun kimpusta ja yritin juosta niin kovaa, kuin mahdollista ja hoputtaa ja kannustaa Hessua eteenpäin. Koirat seurasivat perässä ihan porukoiden kotiovelle ja yrittivät ängetä ihan sisälle asti. Onneksi sain paiskattua oven niiden nokan edestä kiinni ja Hessu oli vihdoin ja viimein turvassa. Mä tärisin niin paljon ja olin niin kauhunsekaisessa olotilassa, että itkin vaan, konttasin eteisessä ja huusin apua..Isä raukka oli tyytyväisenä nukahtanut sohvalle ja heräsi tähän kauheaan mekkalaan ja oli jo valmis hakemaan jotain kättä pidempää, kun ei tiennyt mitä oikein tapahtui. 

Omistaja juoksi paikalle ja läksi viemään koiriansa pois paikalta. Palaamme tänään vielä asiaan ja käymme tilanteen läpi. Hessuun ei luojan kiitos tullut, kuin yksi pieni pintanaarmu, jota ei edes olisi huomannut ilman pientä veripisaraa turkissa. Onni onnettomuudessa, että Hessulla on noin paksu turkki, muutoin olisi hampaat menneet nahan läpi. Turkissa oli vaan sellaisia kuolattuja tukistuskohtia, jotka olivat kyllä ilmeisesti kosketusarkoja, kun Hessu säpsähti aina, jos niihin kohtiin kosketti. Loppuillasta se vain nukkui väsymystään tästä hurjasta välikohtauksesta tyytyväisenä eteisen lattialla. Mä olen valmis puolustamaan kyllä sitten henkihieveriin asti, jos mun rakkaille tapahtuu jotain!

Voin sanoa, että vähän jännittää tästä lähtien kävellä Hessun kanssa tämän talon ohitse, kun ei ikinä tiedä onko koirat päässeet karkaamaan, sillä tää kyseinen koira, joka kävi Hessuun kiinni on jo monesti karannut ja ollut meidän pihassa kuljeksimassa. Mitä jos Hessu sattuisi olemaan pihalla joskus samaan aikaan? Hessu on luonteeltaan erittäin kiltti, eikä koskaan ole käynyt kenenkään koiran päälle, vaikka eteemme on tullut yhteisen elämämme aikana jo kolme tällaista hirveää uhkaavaa tapausta. En tiedä silti, että miten Hessu reagoisi, jos tulisi joskus tappelu elämästä ja kuolemasta. Taistelisiko hän?

Owczarek Podhalanski rodusta kerrottua: "Owczarek podhalanski on majesteetillinen koira, joka tunnetaan älykkäänä, valppaana ja itsenäisenä laumanvartijarotuna. Se on käytökseltään varautunut vieraita kohtaan, mutta on lämminhenkinen ja kiintynyt omaan laumaansa. Rotu on kestävä ja sinnikäs, sillä se on kehitetty selviytymään ankarissakin olosuhteissa Puolan vuoristoissa. Sen alkuperäinen päätarkoitus on suojella lammaslaumoja varkailta ja petoeläimiltä. Omalla kotiseudullaan owczarek podhalanski työskentelee etupäässä vuoristolaitumella. Sen tulee löytää kaikki lampaat tuoden ne laumaan, sillä vuoristossa ei ole aitauksia. Lisäksi sen on suojeltava laumaa susilta, muilta petoeläimiltä sekä varkailta. Podhalanski pystyy taistelemaan susia vastaan eikä tarvitse siinä ihmisen apua. Podhalanskeja on käytetty aikoinaan myös vetokoirina kuormien vetämiseen eri osissa Eurooppaa. Kautta aikojen on isojen koirien tehtävänä ollut vetää maitorattaita maatilalta markkinoille, mutta nykyään sitä näkee enää harvoin ja vain matkailunähtävyyksinä. Suomessa podhalanskia pidetään pääosin pihanvahtina ja seurakoirana. Joillakin tiloilla sitä käytetään alkuperäisen tarkoituksensa mukaisesti karjan tai esimerkiksi alpakoiden vahtina susilta. Helppo ja kaikille sopiva seurakoira podhalanski ei kuitenkaan ole, sillä rodun alkuperäinen käyttötarkoitus on jättänyt siihen vartiokoiran vaistot."