Molttarit

Kolme viikko sitten tapahtunutta. Mulla ei ollut minkäänlaista käryä siitä, mitä lauantaipäivä toisi tullessaan. Olin ihan normaalisti töissä ja kotiin ajellessani yritin soittaa miehelleni, että onko hän päässyt jo kotiin mökkitalkoista. Hän ei kuitenkaan vastannut puhelimeen ja saapuessani kotipihaan näin, ettei autoa ollut pihassa. Suunnittelinkin harjoittelevani mieheni poissa ollessa muutamia joululauluja työpaikkani pikkujouluihin ja hoilasin jo äänekkäästi Justin Bieberin Christmas Love -biisiä. Avasin kotioven ja iloinen valkoinen häntäheikki oli siellä mua vastassa. Päästin Hessun ulos pissalle, mutta ihmettelin, kun se ei mennytkään mihinkään, vaikka oli odottanut koko päivän yksin kotona? Kun olin saanut takin ja kengät riisuttua ja kävelin olohuoneeseen huomasin jotain hyvin outoa.. Ruokapöydälle oltiin katettu kauniit drinkkilasit, vaahtokarkkeja ja mansikoita ja ilmapalloja lojui lattialla. Mitä ihmettä? Eihän meillä oo miehen kanssa mitään päivääkään, mitä juhlia ja astelin lähemmäs ihmettelemään, kunnes takkamme takaa pomppasi esiin Jenny ja siskoni huutaen YLLÄTYYYS kukkapuska ja suklaarasia käsissään! Olin ihan sekaisin, enkä ymmärtänyt mistään mitään, kädetkin ihan tärisi jännityksestä! Mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu?!

Heinäkuisissa polttareissani ei mennyt kaikki ihan putkeen, vaikka aivan ihana päivä sekin oli, kunnes tapahtui jotain. Jotain, mikä jäi kalvamaan sisintä ja polttareiden miettiminen suretti tämän tapahtuman vuoksi todella paljon, vaikka sen pitäisi olla ikimuistoinen iloinen ja hauska päivä. Se tapaus, sekä kaikki ne, joista oikeastaan tämä kaikki lähti liikkeelle, jättivät jälkensä myös osaltansa häihimme, mikä tuntui tietysti erittäin pahalta. Onneksi hääpäivänämme en ajatellut asiaa ja sain nauttia täysin sydämin kaikesta, mutta seuraavana päivänä oli ikävä kuulla asioita, jotka todella satuttivat. Tämän haluan sanoa, että jos sydän varoittaa jostakin asiasta, kannattaa oikeasti kuunnella sitä, sillä sydän yleensä tietää sen, mikä on sinulle parhaaksi. Kannattaa jättää taakseen ne asiat ja ihmiset, jotka enimmäkseen pahoittavat, kuin ilostuttavat mieltä.

Jenny oli halunnut piristää minua ja aloitti suunnittelemisen molttareista, "mokatuista polttareista". Mä en osannut yhtään odottaa mitään tällaista. Olen suoraan sanottuna aika sanaton. Tiedän, että te, rakkaat ystäväni ja läheiseni haluatte mulle pelkkää hyvää, olla tukenani ja ystäviäni aina ja haluan sanoa täällä blogissakin, että olette ihan mielettömän upeita ihmisiä. Olen niin kiitollinen teistä, jotka olette aidosti elämässäni ja pysytte siinä.♥ Kiitos.♥

Ihan ensiksi me kilisteltiin mansikka margaritoilla, kunnes mut istutettiin pöydän ääreen ja Jenny kaivoi esiin kolme pientä purnukkaa. Mun piti valita geeliväri omiin kynsiini, jotka Jenny tekisi mulle siinä meidän keittiön pöydän ääressä. Olin töissä hävennyt mun kamalan näköisiä kynsiä, joista lakka oli ihan kulunut ja nyt sain kauniit huolitellut kynnet pitkäksi aikaa.♥ Tämän hemmotteluhetken jälkeen mua käskettiin vaihtamaan vaatteet. Sellaiset, jotka saa likaantua. Apua. Olin tässä vaiheessa aika paniikissa, sillä olin nähnyt ikkunasta puussa roikkuvan paperilappusen, joka selkeästi kuului jonkin näköiseen tehtävärataan..

Oikein arvattu! Sain maalata itselleni sotamaalauksen, jotta maastoutuisin mahdollisimman hyvin metsikköön. Mun toinen käsi kiinnitettiin naruun, jota pitkin piti kulkea loppuun asti. Tehtävärata sai alkaa! Puun takaa löytyi ensimmäinen tehtävä ja sain vaihtaa lenkkarit saappaisiin kokoa 46 ja joiden sisältä löytyi (ainakin) jauhoja, kylmää vettä ja vaahtokarkkeja! Namnam!:D Toisella rastilla mitattiin mun erinoimaista matikkapäätäni ja jokaisesta virheestä mua pommitettiin vesi-ilmapalloilla ja kiinnitettiin pyykkipoikia mm. korviin. Outoa, että olin tän jälkeen ihan läpi märkä ja täynnä nipistäviä pyykkipoikia. Kolmannella rastilla koeteltiin musiikkitietämystäni, joista sain yhden kolmesta oikein! Jei, lisää vesi-ilmapalloja ja pyykkipoikia! Neljännellä rastilla sain maistaa omaa lääkettäni ja noukkia hampailla vesiämpäristä omenoita. Viidennellä rastilla etsittiin kolikoita limaisesta ämpäristä, josta löytyi (ainakin)vettä, jauhoja, perunajauhoja, spaghettia ja vaahtokarkkeja.. Kuudennelle rastille jouduin raahaamaan tätä limaämpäriä mukanani, jonka jälkeen kouraani annettiin minisalmaripullo, joka mun piti kumota 30 sekunnissa. Kuulostaa ehkä helpolta, mutta kaikki mut tuntevat tietää, että vihaan yli kaiken väkeviä shotteja ja niinhän siinä kävi, että oksennushan siinä tuli. Kaksinkertaisesti. Seuraavaksi vedettiin jo pipo silmille ja mulla oli 30 sekuntia aikaa puhkoa neljä ilmapalloa ja aina yhdellä eri tavalla. Viimeisellä rastilla arvasin jo, mitä tulee tapahtumaan. Edelleen pipo silmillä, sain loppujen lopuksi kantamani ämpärin limaisen sisällön päälleni ja lopuksi vielä ämpärillisen kylmää vettä niskaani! Hyiii! Tässä oli kyllä aivan huikea tehtävärata, josta tuli itseasiassa mieleen ihan oma riparikaste, vaikkei se sisältänyt ihan näin pahoja rasteja! Mun piti liittää tähän vielä videokooste tästä mun hienosta radasta, mutta valitettavasti tietokoneemme oli taas eri mieltä ja jäi video tekemättä. Toivottavasti kuvat puhuvat puolestaan.:)

Nam nam!

Tehtäväradan jälkeen pääsin pesulle. Sauna oli lämmin ja mulle annettiin huurteinen Somersby ja suklainen kasvonaamio mukaani. Rentouttavan ja ennen kaikkea puhdistavan saunan jälkeen pöydälle oltiin katettu herkullinen taco ateria ja voi että miten hyvää kaikki oli!♥
Eikä tässä vielä kaikki. Herkuttelun jälkeen eteeni kannettiin kasa muovimukeja, led-valoja sekä niittari. Näistä aineksista syntyi tämä uskomattoman hieno designvalaisin! Voitteko kuvitella?!:D Mun mielestä tää oli niin ihanasti ajateltu, kun rakastan kaikenlaista askartelua ja tästä jäi kaunis muisto kotiimme tästä ihanasta päivästä.♥

Iltaa jatkettiin syömällä herkkuja ja pelailemalla. Ja nauramalla vatsat kipeiksi.:D Jennyn kanssa ei kannata pelata mitään lautapelejä.;D Senkin pirulätkä!♥ Väsy yllätti kuitenkin yllättävänkin varhain ja kömmittiin nukkumaan siinä yhden maissa. Lamput sammui kyllä aika nopsaan kaikista näistä koettelemuksista.:)

Nuo höppänät olivat kyllä suunnitelleet ihan kaiken. Aamulla, kun heräsin, nämä alkoivat hääräämään keittiössä ja pääsin istuutumaan tämän näköiseen aamiaispöytään:

En ole sitten koskaan elämässäni syönyt näin herkullista aamupalaa, sanon vaan! Olo oli aika ähky vielä pitkälle iltaan. Taiteiltiin me vielä muovailuvahasta vähän figuureja..:D Miten se ohje menikään: "lapsen ikä ja taidot vaikuttavat muovailun tulokseen"..

Kiitos rakkaat ihanasta yllätyspäivästä ♥