Pre-Christmas 2015

Vietimme työpaikkamme pikkujouluja lauantaina upeiden työkavereiden kanssa. Mä oon täällä sanonutkin, että saan olla tosi onnekas, kun työporukkaamme kuuluu niin mahtavia ihmisiä. Näiden ihmisten kanssa on aina niin hauskaa ja ihanaa, vaikka ollaan kaikki erilaisia luonteeltamme, eri ikäisiä ja meillä on erilaiset taustat. Meitä yhdistää silti se jokin ja kaikilla klikkaa kyllä ihan mielettömän hyvin keskenään! Voisin sanoo, että nää ihmiset on mulle se toinen "perhe".:) Vietetään kuitenkin niin paljon aikaa yhdessä.

Myymäläpäällikkömme oli rakentanut mielettömän upean winter wonderland -joulumaan toimitusjohtajamme huoneeseen. Ei todella voinut enää samaksi huoneeksi uskoa ja ulkona ropiseva vesisade haihtui mielestä, kuin taikaiskusta joulumaailman tieltä!
Teimme alkuun hauskan tutustumisleikin, jossa jokainen kertoi itsestään jotain, mitä emme vielä tienneet toisistamme. Omista vahvuuksista, heikkouksista, horoskooppimerkeistä aina parhaaseen muistoon saakka. Siinä glögiä ja viiniä maistellessa oli hauska kuunnella toisten aika villejäkin kertomuksia ja muistoja.:D Naurua riitti!

Olin lupautunut laulamaan muutaman kappaleen juhlissamme ja mua jännitti kyllä ihan hirmuisesti. Mä jollain tavalla aina liikutun niin paljon, kun mulle rakkaita ihmisiä katsoo mua, kun laulan. Se tunne, kiitos, palaute ja tuki, mikä näiltä ihmisiltä tulee on jotain uskomattoman kaunista ja saa kyllä väkisinkin kyyneliin.♥

Päälleni valikoin mekon, joka oli unohtunut kaappiin, eikä ollut vielä kertaakaan päätynyt päälle. Mekossa on kivan erilaiset leikkaukset ja punakultainen paljettiraita, mikä kimalteli kauniisti korujen kanssa. Kuvat ovat tosi epätarkkoja, eikä koruista varmaan saa paljoa selvää, mutta ranteessa ja kaulassa koristi tuollaiset leveät, punakullatut ja kimaltelevat vannemaiset korut. Sopivat mielestäni kauniisti kokonaisuuteen. Hiuksetkin kiharsin, mutta eivät näyttäneet enää loppuillasta ihan tolta..

Meille oltiin varattu pöytä Andaluciasta ja voi että, miten herkullista oli ruoka! Suurin osa meistä tilasi aura-juustolla kuorrutettua härkää ja valkosipulikermaperunoita. Meistä lähti aikamoinen löyhkä aterian jälkeen. Oli meinaan aika tuhti valkosipulihöystö pihveissä ja perunoissa! Mutta valkosipulin ystävänä tää oli mulle ainakin ihan täydellinen annos. Jälkkäriksi otin valkosuklaa creme bruleen, johon harmikseni petyin, sillä jälkiruoka yleensä kruunaa koko makuelämyksen. Olen tottunut, että brulee tarjoillaan lämpimänä ja että paahdettu kuori on kivan rapsakkaa, jonka saa lusikalla naputeltua rikki. Tää annos oli jääkylmää ja kuori löysää, suoraan jääkaapista tarjolle nostettua.:( buu. Mutta onneksi tunnelma kruunasi koko potin!

Baariin lähtiessä porukka hajoaa aina omille teillensä ja haluttiin olla kaikki yhdessä, joten palattiin ravintolasta alkupisteeseen jatkoille ja se kyllä kannatti! Meno jatkui iloisena ja naurua, laulua ja tanssia riitti, kunnes mun oli aika matkata takaisin kotiin ja höyhensaarille. Mun on nykyään hyvin rajallista jäädä riekkumaan yömyöhään, kun asutaan nyt täällä pidemmällä. Sain onneksi kyydin vanhemmiltani, jotka jaksoivat valvoa takiani vähän pidempään ja hakivat kotiin. Taksi olisikin ollut aika suolainen tänne korpeen.:)

Tästä alkoi sitten tämän vuoden pikkujoulukauden avaus! Sitten vain suunnittelemaan ystävien kanssa pieniä illanistujaisia!♥