Monet pyyteli jo silloin kuvaa sormuksesta, kun mentiin kihloihin, mutta jostain syystä se ihan unohtui, vaikka tarkoitus oli tehdä siitä postausta. Mutta ehkä nyt on silti parempi aika kuitenkin esitellä, kun on ne molemmat sormukset yhdessä. Kokonaisuutena.
Tullessani kuusi vuotta sitten töihin nykyiseen työpaikkaani, iskin silmäni jo silloin kahteen tiettyyn sormukseen. Sandbergin Kassiopeiaan ja Tillanderin Vuokkoon. Nämä sormukset ovat pysyneet mielessäni siitä asti ja nyt ne molemmat sitten sädehtivät nimettömässäni! Se on todella harvinaista, että kultasepänliikkeessä työskentelevä ihminen naulitsee silmänsä noin tiukasti tiettyihin sormusmalleihin, kun päivittäin näkee erilaisia malleja, joten jotain niissä sormuksissa oli pakko olla. Ne oli luotuja minulle.
Monet ovat vähän ehkä ihmetelleet vihkisormusvalintaani, sillä se ei ole ihan mikään perinteinen malli ja vaikka hetken aikaa yritin miettiä jotain muuta sormusmallia, päädyin lopulta siihen tulokseen, että katuisin lopun elämääni, jos en ottaisi sitä sormusta, mikä on kuitenkin ollut mielessä jo niin kauan. Sormusta valittaessa on mielestäni tärkeää, että se on kantajansa näköinen. Sellainen, jota ajattelet pitäväsi lopun elämääsi. Mä en henkilökohtaisesti halua ajatella sellaista vaihtoehtoa, että vaihtaisin jossain vaiheessa sormukseni johonkin toiseen malliin vuosien saatossa, koska nämä sormukset ovat ne, jotka pappi on siunannut. Ne alkuperäiset, joissa tunnearvo on mittaamaton. Kihla, jonka löysin silloin skumppalasin pohjalta ja vihkisormus, joka oli sidottuna satiiniseen nauhaan isossa simpukankuoressa, kunnes A pujotti sen sormeeni.♥
Mieheni sormus on Aurian 7mm leveä valkokultainen Silta sormus.
