lauantai 23. helmikuuta 2013

So thanks for making me a fighter

Se että pettää, on maailman hirvein ja ilkein  asia, mitä toiselle voi tehdä. Jos vähääkään on tunteita toista kohtaan, niin sellaista ei vaan vahingossa pääse tapahtumaan, edes humalassa. Yhdessäolon vahvana perustana on kuitenkin luottamus ja jos sen menettää, niin koko parisuhde on mielestäni menetetty. Mielipiteitä on monia, mutta perus elämänarvot omaava ihminen ymmärtää, että pettäminen on väärin, eikä se ole hyväksyttävää miltään kantilta.

Jos suhde on ihan loppusuoralla, niin mikä ihme siinä on niin vaikeaa lopettaa se vanha suhde ennen toisen alkua. Miksi sellaisessa ihmisessä pitää roikkua väkisin kiinni, jos ei enää rakasta? Se, että ei halua ja pelkää olla yksin? Tämä on mielestäni niin itsekästä, kuin olla voi. Jos ei osaa olla yksin, niin pitäisi mennä takaisin äidin helmoihin kasvamaan aikuiseksi, jotta osaa olla yksin. Eikä siinä yksin olemisessakaan mitään pahaa ole, päinvastoin siitä voi ottaa ilon irti monellakin tapaa.
Pettäjiä on monenlaisia. Sellaisia, jotka tekevät sitä huvikseen ja saavat nautintoa, kun tekevät jotain kiellettyä ja sellaisia, jotka sortuvat siihen kerran himon yllättäessä, mutta katuvat syvästi jälkeenpäin. Toiset taas pääsevät jollain tavalla pettämisen makuun, kun alkuun on kerran päästy, niin miksi sitä lopettamaan. Näitä ihmisiä en vaan voi ymmärtää. Koskaan.

Petetyn olotilaa en toivo kenenkään kokevan, ketä sellaista ei ole vielä kokenut. Se epätoivon tunne on niin hirveä, ettei tiedä mitä tekisi ja miten päin olisi. Rukoilee vain ajan menevän edes hitusen verran taaksepäin, jotta mitään pahaa ei olisi tapahtunut. Mä joskus ajattelin, että mua ei koskaan petettäisi, mutta kun se osui omalle kohdalle entisen rakkaan, kihlatun tekemänä aivan silmieni alla, en voinut uskoa sitä.. Miten hän voi tehdä minulle tällaista? Eikö hän rakastanutkaan? Miksi?
Mä yritin siitä huolimatta jatkaa, vaikka sydän oli revitty tuhansiksi riekaleiksi, mutta eihän se toiminut. Kuten sanoin aiemmin ja olisihan se mun pitänyt tietää silloinkin, että kun luottamus menetetään, niin suhde ei vain toimi enää. Tuollaista tapahtumaa ei vain unohdeta ja haudata maton alle, vaan aina, kun matolla tallataan, roskat tulevat takaisin esille. Ne täytyy siivota ja heittää roskiin, jos haluaa niistä eroon.

Tärkein nyrkkisääntö on, että se ihminen ei oikeasti ole sun arvoinen. Jos toista ihmistä rakastaa, niin sille ei tehdä noin. Varmasti kohdalle kolahtaa joskus juuri sellainen ihminen, joka pysyy sun rinnalla ja arvostaa sinua oikeasti. Ja varsinkin silloin, kun sitä viimeiseksi odottaa.
Ensimmäiset päivät eron jälkeen ovat tuskaa, mutta aika parantaa haavat. Hitaasti, mutta varmasti. Arvet jää ja välillä muistuttavat ja varmasti koko lopun elämän ajan, mutta kun löytää sellaisen ihmisen, jonka kanssa on hyvä olla, se ei anna arville aihetta tulla esiin. Lopulta arpi vain muistuttaa, että kuinka minä selvisin ja minusta tuli vahvempi ihminen.

Asiasta täytyy puhua, mutta mieluiten jonkun ihmisen kanssa, joka kuuntelee, lohduttaa ja on sun tukena. Yksin ollessa on tärkeää olla ajattelematta koko asiaa ja varsinkin koko ihmistä ja keksiä itselle niin paljon kaikenlaista tekemistä, että ei jää aikaa mietiskelyyn ja itsesääliin. Itkeminen auttaa hetkellisesti, mutta  lopulta se uuvuttaa loppuun.

Musiikki auttaa. Toiset helpottavat oloaan kuuntelemalla surullista musiikkia ja lukemalla sydäntäsärkeviä laulunsanoja, tapa sekin, mutta parasta olisi löytää musiikkia, jossa laulun sanat tekevät fiiliksestä mahtipontisen, että paskat siitä pettäjästä, minä selviän tästä!
Christina Aguileran - Fighter toimi mulla mahtavana tsemppaajana, kun olin yksin ja kävin lenkillä tai pyöräilin töihin.
Lenkkeily/urheilu on ihana ja erittäin toimiva tapa purkaa pahaa oloaan! Ja mikä parasta; näytät hyvältä ja teet sen nimenomaan itsesi tähden! Hyvää musiikkia messiin ja juoksemaan!
Perhe/ystävät ovat aina valmiita kuuntelemaan ja olemaan tukena. Vietä ystäviesi kanssa mahdollisimman paljon aikaa, kuin voit. Keksikää erilaisia reissuja ja retkiä joka paikkaan ja pitäkää hauskaa. He saavat varmasti taas hymyn huulille ja ovat olkapäänä, jos/kun välillä tuntuu pahalta.



Periaatteessa mä haluan kiittää kohtaloa, että mulle kävi joskus näin, koska olen oppinut siitä tapahtuneesta paljon. En ole enää niin sinisilmäinen ja olen kasvanut paljon henkisesti. Christina Aguileran sanoja lainaten:
" Cause it makes me that much stronger.
Makes me work a little bit harder
It makes me that much wiser
So thanks for making me a fighter
Made me learn a little bit faster
Made my skin a little bit thicker
Makes me that much smarter
So thanks for making me a fighter "



Nyt mulla on maailman ihanin ihminen rinnallani, enkä voisi koskaan uskoa, että hän tekisi minulle mitään tällaista. Hän ei anna aihetta ajatellakaan mitään tällaista ja minun on parempi olla nyt, kuin koskaan ennen.

Kaikkea hyvää toivon siis myös jokaiselle teille, jotka olette joutuneet olemaan pettäjän uhreja! Voimia, te selviätte kyllä!

29 kommenttia:

  1. Aivan ihana postaus! Puhut täyttä asiaa.<3 Tuli itsellekkin parempi fiilis heti : )

    VastaaPoista
  2. varmasti vaikea puhua tälläisestä asiasta, kun omalle kohdalle osunut.tälläisistä tapauksista kun selviää, niin on syytäkin pitää itseään voittajana! en halua edes ajatella, millaista olisi jos omalle kohdalle sattuisi.. Muistan kun kerroit tästä minulle joskus aikoinaan..(kyllä olemme vanhoja tuttuja :))

    VastaaPoista
  3. Uskomattoman hyvin kirjoitettu ja vaikka omasta kokemuksestani on kohta 3v aikaa, tulee se välillä yhä mieleen ja sattuu, mutta tavallaan olen samalla kiitollinen: löysin rinnalleni ihmisen jonka kanssa olen seurustellut nyt yli 2v ja joka arvostaa, rakastaa ja mikä tärkeintä näyttää sen joka päivä. Nykyään se ihminen joka petti mua on ihan rappiolla, dokaa ja käyttää ties mitä.
    Kiitos tästä postauksesta, olet huippu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon♥
      Omasta kokemuksestanikin on jo aikaa, mutta tällaiset asiat tekevät kyllä niin syvät haavat, etteivät varmasti koskaan täysin katoa, mutta nyt kun on ihana mies vierellä, ei tarvitse ajatella moista.:)

      Poista
  4. Oot niin oikeassa! Hienoa, että oot löytänyt sua arvostavan ihmisen rinnallesi<3

    VastaaPoista
  5. Täysin samaa mieltä! Tosi hyvä kirjoitus! Mäkään en ole itse tullut petetyksi enkä halua edes kuvitella sitä tunnetta. Olen seurustellut poikaystäväni kanssa 2 vuotta ja kumpikin saa käydä juhlimassa kavereiden kanssa eikä yhtään tarvi pelätä, että toinen menisi pettämään luottamuksen. On hyvä fiilis kun voi luottaa täysillä :)

    Stella

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon.:) Luottamus on kyllä niin iso asia! Paljon onnea teille!:)

      Poista
  6. Mun mies meni flirttitouhuissaan liian pitkälle vaikkei kuulemma sänkyyn asti mennytkään, nyt koitetaan parantaa haavoja, mies tosissaan yrittää. Mies itse alkoi paljastamaan tunteitaan ja puhui jo erosta. No onneksi halusi kuitenkin tehdä kaikkensa meidän eteen, on meillä kuitenkin lapsiakin. Ei tästä helpolla yli pääse, mutta onneksi on parisuhdeterapia ja siellä koitetaan selvittää yhdessä asiat. En jäisi tähän tilanteeseen jos mies ei olisi tosissaan näyttänyt että rakastaa edelleen mua. Tuntui että sen flirttitouhu lähti käsistä, kun mun mies on komea, sosiaalinen ja puhelias, sellainen tyypillinen naistennaurattaja. Ei siinä mielessä yhtään tyypillinen suomalainen. Naisia pyörii ympärillä koko ajan, kun töissäkin naisvaltaisella alalla; hoitoalalla ja vastapainoksi tekee välillä pokekeikkaa jossa varsinkin naiset pyörii ympärillä.. Nousi vissiin kusi päähän kun koko se tiesi, että voisi saada kenen tahansa naisen ja se itse on ollut teinistä lähtien vaan mun kanssa eli kohta 10v. tulee täyteen. No tajusi kuitenkin lopettaa ajoissa ja tajusi ettei se sinkkuelämä mitään mukavaa verrattuna siihen, että kotona on rakastava perhe.
    Liippas niin läheltä toi sun kirjoitus, että oli pakko purkautua. Viimeinen kuukausi ollaan tätä rumbaa käyty läpi. Nyt näyttää valoisemmalta ja mies koittaa huomioida mua koko ajan. Joutuu nimittäin tosissaan näyttämään, että mä olen sen ykkösnainen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika törkeän tempun teki silti.:/ Mutta onneksi on ymmärtänyt, että teki väärin ja katuu tekoaan. Silti kannattaa aina olla varpaillaan, ettei satu sitten sitä pahempaa kertaa, kun mies huomaa, että "sai anteeksi".
      Tällä tarkoitan vain sitä, että omalle kohdalle sattui juurikin näin, että kun hän petti ja sen jälkeen itki perääni ja pyysi sydämensä pohjasta anteeksi, annoin toisen mahdollisuuden ja se oli virhe. Hän pääri pettämisen makuun ja oli tosiaan suhteemme aikana toisia naisia taka-alalla, vaikka väitti rakastavansa minua.:(

      Mutta kaikkea hyvää teille ja toivottavasti kaikki näyttää valoisammalta!:)

      Poista
    2. Törkeasti on käyttäytynyt, mutta meidän suhteessa piti vissiin käydä pohjalla jotta pystyttiin nousemaan ylöspäin. Pitkä matkahan tässä on, mutte ei me helpolla meidän avioliittoa ja perhettä hajoteta. Mies joutuu kaikella tavalla todistella luotettavuutensa ja rakkauttaan mua kohtaan jotta pystyn unohtamaan nämä asiat ja jatkamaan eteenpäin. Meillä ei ole mikään helppo arki ja miehellä oli osittain myös pakenemista raskaasta arjesta ja osittain jotain 30-kympin kriisiä.

      Poista
  7. Pettäminen on hyvin väärin. Etenkin jos kaikki on suhteessa ns. kunnossa. Olen myös samaa mieltä että silloin kun rakastaa niin ei petä, ei vaikka mikä olisi.

    Ystäväni on seurustellut vuosikausia (teini-iästä asti) saman miehen kanssa. Viimeiset kolme vuotta miehellä on ollut todella vaikeaa, henkisesti siis. En oikein tiedä onko masennusta vai muuta mielenhäiriötä, minun mielestäni sairasta narsismia. On myös väkivaltaa.

    Ystävälläni on ollut siinä myös henkisesti rankkaa, kun on tukenut poikaystäväänsä vuosikaudet. Suhde on ollut hyvin yksipuolinen. No, vuosi sitten ystäväni oli toisen miehen kanssa. Yhden kerran, mutta kuitenkin. Ei edes kännissä vaan täysin tietoisesti. Ei ole kertonut poikaystävälleen, eikä aio kertoa. Ovat vieläkin yhdessä, mutta epäilen ettei suhde kauaa kestä toisen osapuolen henkistä rappiota. Jotenkin olen itse sitä mieltä että tuossa tilanteessa teko oli jollain tapaa "hyväksyttävää" kaiken sen kärsimyksen jälkeen mitä ystäväni on kestänyt. Tai, mitenhän nyt muotoilisin, ei välttämättä hyväksyttävää mutta ymmärrettävää.

    Jos minua petettäisiin, niin haluaisin tietää siitä joko heti tai en koskaan. Jos olisi perhettä ja talo ym, ja teko jäisi yhteen kertaan - en haluaisi tietää. Parempi hyvä perhe, kuin yksi hairahdus ja kaikki poissa. Sitten tietysti eri asia jos pitkään jatkunut jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On oltava vahva sielu, jos pystyy antamaan anteeksi yhdenkin hairahduksen, vaikka kyseessä olisikin todella pitkä suhde.
      Itse en siihen pystyisi, koska luonteeltani olen niin herkkä ja syvällinen. En voisi olla ajattelematta tapahtunutta ja se pilaisi viimeistään suhteen.:/ Vaikka olisikin perhe. Mieluummin tosiaan onnellinen perhe, kuin roikkua väkisin yhdessä.

      Poista
  8. Ehkä parhain blogikirjotus ikinä!! Sain itelleni paremman mielen kun itsekin saanut kokea tälläistä.. Tosi hyvin kirjotettu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ja ihana kuulla, että kirjoituksestani oli apua.:)♥
      Paljon tsemppiä sinne!

      Poista
  9. Mulla ja exälläni oli pitkä suhde, luotin häneen täysin sinisilmäisesti, olin rakastunut aidosti ja vilpittömästi annoin kaiken luottamuksen hänelle . Me pystyttiin puhuun kaikesta alkuun ja oltiin myös tavallaan parhaita kavereita. En tiedä mitä tapahtui kun hän rupes kulkeen omia reissujaan, ei siinä väärää, jokainenhan tarvii omaakin aikaa mutta aistin että kaikki ei oo aivan kohdallaan. Olin viikon yksin kotona, en tiennyt yhtään missä mieheni oli, hän ei vastannut puhelimeen ja en tiennyt onko käyny jotain, tai jotainhan oli mutta mitä.. Itkin, istuin ikkunalla, odotin.. Turhaan.. Sitten hänen veljensä tuli käymään ja sanoi minulle että sillä on toinen..se hajotti sydämeni täysin, tuntui etten voi uskoa asiaa, en millään hyväksyä että miten voi hajottaa toisen elämän, unelmat ja kaikki ja ottaa ja lähtä toisen mukaan :( kaikenlisäksi selvisi että tämä hänen uus rakkaus oli mun koululiusaajaan ja tulipa jopa mun korviin että oli sen kans jauhanut mun kaikkein kipeimmät ja arimmat asiani jotka olin 100% luottamuksellisesti uskonut ex:ni :( tuntu etten selviä mutta ihmeesti tuota seisoo jaloillaan vaikka vastausta että miksi- en ole saanut mutta ei sillä väliä. Meni luottamus ihmisiin, miehiin ja kaikkeen ja käpefon itseäni ja tapahtunutta mutta näin se on että aika parantaa haavat.. Nykyiseen suhteeseeni tuo koettu vaikuttaa niin että huomaan joskus tenttiväni että mihin <3 menee tai että onko kauan tms, mutta hän tietää miksi ja ei käännä sitä mua vastaan johtuen kun häntäkin on petetty joskus edellisessä suhteessa :( nyt mulla on rakas kenen luotan sata ks Tiiän että hän ei petä koska on itsekin kokenut sen pahuuden. Mä oon super herkkä, ja älytön romantikko, ja itken yhtä helposti kun nauran ja oikeastaan ainoa asia mikä meillä tökkii niin on on se että en kestä kovistelua mutta mikään suhde ei ole aivan täydellinen mutta luottamus jos menee niin se on sillä selvä sitten :( ei ite ainakaan pystyny ajattelemaankasn että suhde vois jatkua. Hui tulipas pitkä kirjoitus :D tuo aihe vaan tuli niin kohti :)

    VastaaPoista
  10. Mulle tuli itku, kun luin tätä postausta enkä edes tiedä miksi. Mutta varmaan, koska kirjotit just ne asiat sanoiksi mitä mä oon ajatellut. Varsinkin, kun tein sen virheen, että olin päättänyt antaa anteeksi exälle pettämisestä. Ja se oli virhe ja allekirjoitan kaiken mitä sanot. Mutta oon tosi onnellinen mun nykyisen poikaystävän kanssa tänään tuli 8kk täyteen. Kiitos ihanasta postauksesta <3

    VastaaPoista
  11. Mikä on pettämistä? Se että tuntee olonsa petetyksikö?
    En jaksanu lukee tätä kun tämän julkaisit, palasin tämän lukemaan sanasta sanaan vasta nyt kun koin tämän muakin koskettavaksi aiheeksi.
    Ihan siksi että tunnen oloni petetyksi vaikka sitä pahinta ei edes ole käyny.
    Just nyt tekis mieli juosta niin kauas niin pitkälle kun pääsen, mutten jaksa koska mahassa kasvaa pieni-ihme joka painaa.
    Kyllä tälläi kokemus kasvattaa taas luonnetta astetta kovemmaksi, ei ehkä sillä hyvällä tavalla. :(

    VastaaPoista
  12. Ymmärrän tunteesi koska itselle käynyt samoin.. Se vaan että musta sun on tyhmää vatvoa vanhoja juttuja kun ilmeisesti nykyisen miehen kanssa menee ihan hyvin? Vanhojen muistelu vaan voi vähän antaa sen vaikutelman, ettet olisi kunnolla päässyt yli entisestäsi. Yritä keskittyä siihen, mitä hyvää sulla on nyt. :)

    VastaaPoista
  13. Kiitos viestistäsi, mutta enhän minä mitään vatvo, vaan tsemppaan muita, jotka ovat joutuneet kokemaan saman!:) tästä mun tapauksesta on kulunut jo niin kauan aikaa, että olen päässyt asian yli, mutta kuten sanoin, arvet jää. Mä olen tällä hetkellä onnellisempi kuin koskaan ennen! :)

    VastaaPoista
  14. Kerro mitä mun kannattaa tehä.. rakastan poikaystävääni paljon, olemme seurustelleet reilu 3 vuotta mutta tuntuu ettei hän aina jotenkin arvosta. :/esim se saattaa lähteä baariin vaikka ppyydän että jäätäisiin kotiin mutta sanoo että sano mitä vaan niin lähden. Ja hermostuu sitten jos sanon että jos ei juotaisenempää " kun on jo ihan hyvissä". Ja saattaa lähteä yksin vetämään vaikka kotiin ja jättää mut yksin kaupunkiin. Olemme yrittäneet jutella asiasta jahän sanoo että ei osaa muuttua..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa hyvin tutulta..:( Mun entinen teki mulle juuri tota samaa. Ei arvostanut pätkän vertaa mun mielipiteitäni ja teki niin kuin itseään huvitti, vaikka olisi satuttanut ja loukannut tunteitani.
      Kannattaa miettiä pidemmän päälle, että jaksatko katsella tuollaista menoa loputtomiin ja aina jäädä yksin, kun hän lähtee omia teitään. Mitä, jos teille tulee joskus lapsiakin? Hänen täytyy oppia kunnioittamaan sinua. Tuo välinpitämättömyys voi muuttua jopa pahempaan päin.
      Tsemppiä!

      Poista
    2. Joo se on kurjaa :/ oon miettiny tota lapsi hommaaki kun varmasti tulee vielä olemaan ajankohtanen asia. oon vaan aina jotenkin miettinyt että tää menee ohi, mutta alkanu tuntumaan että pahenee vaan. Viimeksi viime yönä lähti vasten tahtojani baariin. ja ystäväni sanoi nähneen poikaystäväni työkaverinsa kanssa (tyttö) tupakalla. ja tänään olikin sitten häneltä tullut viesti. minulle alkaa vaan riittämään :/ tuntuuhan se kurjalle ja oudolle kun 17 vuotiaasta asuttu yhdessä ja tänä vuonna 21v häämöttää. Sanoo itse että on väärin mutta silti tekee kaikkea tuommosta..

      Poista

Kiitoksia paljon viestistäsi.:)

Huom! En julkaise kommentteja, jotka koen liian henkilökohtaisiksi tai loukkaaviksi.